Nykymaailmassa Pelto on edelleen erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Pelto kiinnostaa edelleen kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuurin tai arkielämän merkityksen vuoksi. Pelto on ollut sen alkuperästä nykypäivän evoluutioon asti lukuisten tutkimusten, analyysien ja keskustelujen kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään paremmin sen laajuutta ja merkitystä. Tässä artikkelissa tutkimme Pelto:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Pelto on hyötykasvien viljelyä varten muokattu laajahko maa-alue. Pelto on uusiutuvan lannoituksen ja muokkauksen kohteena oleva kasvualusta. Pellot ovat maataloudelle elintärkeitä. Suomen kokonaispeltoala on 2,5 milj. hehtaaria, josta maataloustuotannossa on 2,2 milj. hehtaaria. Koko maapallon peltoala kauppapuutarhat mukaan lukien on 1 497 milj. hehtaaria (2000).
Suomessa peltoviljely syrjäytti perinteisen kaskiviljelyn, kun kaskiviljelyä ryhdyttiin lain voimalla rajoittamaan. Peltoviljely vaati enemmän työtä kuin kaskiviljely, mutta viljelymaata voitiin käyttää uudelleen. Suurin osa pelloista kuokittiin suohon tai rämeeseen, josta vesi juoksutettiin pois ojittamalla. Turve ja kannot poltettiin, ja syntyneelle kytömaalle levitettiin savea. Sitten maa lannoitettiin, kynnettiin, karhittiin äkeellä ja kylvettiin. Muutamien vuosien viljelyn jälkeen maa jätettiin kasvamaan heinää, kynnettiin uudestaan, lannoitettiin, karhittiin ja kylvettiin uudestaan, jolloin maasta saatiin hedelmällistä peltoa.[1]
Peltojen hinnat Suomessa tilastoidaan maakunnittain, mutta luvut esitetään alueittain: