Riisi

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Riisi:n kiehtovaa maailmaa. Olitpa historian ystävä, tieteenharrastaja, muodin ystävä tai vain luonnostaan ​​utelias, Riisi tarjoaa jokaiselle jotakin. Tämä aihe on jättänyt lähtemättömän jäljen ympäröivään maailmaan sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen kehitykseen ajan myötä. Liity kanssamme tälle matkalle, kun löydämme salaisuudet ja ihmeet, joita Riisi tarjoaa.

Tämä artikkeli käsittelee kasvia. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Riisi
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Riisit Oryza
Laji: sativa
Kaksiosainen nimi

Oryza sativa
L.

Katso myös

  Riisi Wikispeciesissä
  Riisi Commonsissa

Oryza sativa
Mies töissä riisipellolla Bangladeshissa

Riisi eli viljariisi (Oryza sativa) on yksivuotinen 1–1,8 metriä korkea heinäkasvi. Riisi on tärkeä ravintokasvi etenkin Aasiassa, jossa kasvaa 90 % koko maailman riisistä. Arvioiden mukaan riisi on pääasiallinen ravinnon lähde puolelle maailman väestöstä.[1]

Alkuperä ja suku

Riisisadon korjuuta

Riisi kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Aasiassa.[2] Riisin sukuun (Oryza) kuuluu noin kaksikymmentä luonnonvaraista ja kaksi viljeltyä lajia. Viljellyistä lajeista ylivoimaisesti yleisempi on tavallinen riisi Oryza sativa. Siitä on olemassa monia erilaisia muunnoksia, mutta niitä ei lueta eri lajeiksi.[1]

Eräillä alueilla Länsi-Afrikassa viljellään toistakin lähisukuista, mutta eri lajiksi luettavaa viljakasvia, afrikanriisiä (Oryza globerrina), mutta sen merkitys on jäänyt paikalliseksi.[1]

Pohjoisamerikkalainen intiaaniriisi (Zizania aquatica), joka tunnetaan myös villiriisin nimellä,[3] ei nimestään huolimatta ole riisin lähisukulainen.

Viljely

Riisin kasvattaminen on työlästä, mutta kunhan vettä on saatavilla tarpeeksi, niin se kasvaa hyvin melkein missä tahansa, jopa vuorten rinteillä. Riisi on Aasian lämpimistä osista kotoisin[1] oleva noin metrin korkuinen tuuhearönsyinen heinäkasvi. Kukassa on kuusi hedettä.

Riisi on maapallon tärkeimpiä viljalajeja. Sitä viljellään melkein kaikissa lämpimissä maissa. Parhaiten se menestyy monsuuni-ilmastossa, minkä vuoksi se on varsinkin Etelä- ja Itä-Aasiassa tärkein viljalaji. Euroopassa sitä viljellään vain harvoilla alueilla kuten Pohjois-Italiassa ja Espanjassa[1] sekä Ranskan Camarguessa.[4]

Tavallinen riisi eli suoriisi kasvaa vesiperäisillä mailla, joita tavallisesti padoilla pidetään veden peitossa. Aasiassa on tapana istuttaa riisiä vasta taimina varsinaisille riisipelloille, kun ne ensin on muualla idätetty. Tällä tavoin vältytään monien rikkakasvien aiheuttamilta sadon menetyksiltä.[1] Vähän ennen sadonkorjuuta lasketaan vesi pelloilta pois. Vuoririisiä (v. montana) viljellään karummilla seuduilla, jolloin peltoa ei tarvitse pitää veden alla, joskin niukkasateisilla alueilla sitäkin on kasteltava.[1] Vuoririisi antaa niukemman sadon.[5]

Riisilajikkeet jaetaan toisaalta myös trooppisiin indica-riiseihin, jotka ovat peräisin Etu- ja Kaakkois-Aasiasta, sekä viileämmässä ilmastossa kasvaviin sinica- eli japonica-riiseihin, joita on vanhastaan viljelty Kiinassa Jangtse-joen pohjoispuolella. Japonica-riisin varsi on lyhyempi ja tanakampi kuin indica-lajikkeiden, ja niiden jyvät ovat pyöreämpiä. Kolmantena perustyyppinä on indonesialainen javanica-riisi, jonka varsi on korkea, röyhy pitkänomainen ja jyvät suuret.[1]

Tärkeimmällä viljelyalueellaan Intiassa riisin viljely alkaa helmikuussa veden laskemisella pellolle. Kolmisen kuukautta kestäneen veden laskun jälkeen alkaa kyntäminen. Kyntäminen tapahtuu edelleenkin usein härän avulla, vaikka koneitakin jo käytetään. Kyntämisen jälkeen riisi istutetaan pellolle. Tämän jälkeen riisin annetaan kasvaa. Noin elo-syyskuun vaihteessa riisisato korjataan pellolta ja heti tämän jälkeen alkaa noin kuukauden kestävä veden laskeminen pellolle. Tällä kertaa veden laskeminen on huomattavasti lyhyempi prosessi, koska maa on kesämonsuunin jäljiltä huomattavasti kosteampaa. Sen jälkeen alkaa jälleen kyntäminen ja istuttaminen. Riisin annetaan jälleen kasvaa, minkä jälkeen sato korjataan helmikuun aikana. Vuodessa saadaan siis kaksi satoa. Joskus huonoina vuosina yhdenkin sadon saaminen voi olla vaikeaa, kun taas suotuisina vuosina voi saada jopa kolme satoa.

Eräillä seuduilla Kaakkois-Aasiassa on käytössä riisi-kala-järjestelmä. Siinä riisinviljely ja kalatalous on yhdistetty niin, että kaloja joko istutetaan tai päästetään vapaasti riisipeltoja ympäröiviin vesikanaviin.

Filippiineillä riisiä saadaan kolme satoa vuodessa.[6]

Riisin tuotanto – 2019
Valtio Miljoonaa tonnia
 Kiina 211,4
 Intia 177,6
 Indonesia 54,6
 Bangladesh 54,6
 Vietnam 43,4
 Thaimaa 28,4
 Myanmar 26,3
 Filippiinit 18,8
 Pakistan 11,1
 Kambodža 10,9
Koko maailman tuotanto yhteensä 755,5
Lähde: FAOSTAT[7]

Jalostus

Sekoitus valkoista, ruskeaa ja punaista riisiä sekä villiriisiä.

Riisi jalostetaan etupäässä suurimoiksi kuorimalla jyvät ja poistamalla akanat niiden ympäriltä, minkä jälkeen jyvät tavallisesti kiillotetaan, jolloin ohut hedelmäseinä ja sen alla oleva kerros poistetaan.[1] Kiillotuksessa poistetut osat otetaan talteen riisileseinä ja ne ovat arvokasta rehua. Kuorimatonta riisiä sanotaan "paddyksi".[5]

Riisin raffinointi keksittiin 1800-luvun puolivälissä. Raffinointi tuottaa valkoista ja lähes neutraalin makuista riisiä. Raffinoinnissa poistetaan jyvän uloin kerros[8].

Riisin muunnoksen tahmariisin (v. glutinosa) jyvät muuttuvat keitettäessä tahmeaksi massaksi. Tahmariisi sisältää vähemmän tärkkelystä, mutta enemmän sokeria ja dekstriiniä kuin tavallinen riisi ja sitä käytetäänkin väkijuomien valmistukseen.[5]

Riisi ravintona

Kulutus

Maailmassa syötiin vuonna 2021 keskimäärin 145 grammaa riisiä päivässä (kypsentämättömänä riisinä mitattuna). Aasialaiset nauttivat sitä 203 grammaa, Afrikan ja latinalaisen Amerikan asukkaat noin 72 g, yhdysvaltalaiset 33 g ja eurooppalaiset vain 20 g[9]. Keskivertosuomalainen söi vuonna 2023 keskimäärin 19 grammaa riisiä päivässä[10]. Etelä-Aasiassa riisiä nautittiin vuonna 2010 keskimäärin 600 g/vrk[11].

Historia

Varhaisimmat tiedot riisin viljelystä ovat nykyisen Thaimaan koilliselta Khoratin ylängöltä noin 3 000 eaa[12].

Riisiä alettiin tuoda Suomeen jo 1600-luvulla. Silloin siihen oli varaa vain rikkailla säätyläisillä. Riisipuuro oli harvinaista juhlaruokaa vielä 1800-luvulla. 1800-luvun aikana riisiä saatiin jo maaseutukauppoihin ja sen myötä vähitellen myös tavallisten kansalaisten ulottuville.[13] Riisi korvasi Suomessa ohran ruoanlaitossa vasta 1950-luvulla.[14] Nykyisin riisi kuuluu jo useisiin perinneruoiksi luettaviin suomalaisiin ruokiin, kuten karjalanpiirakat ja riisipuuro.

Syksyllä 2021 Tampereen seudun ateriapalvelu Pirkanmaan Voimia Oy ilmoitti, että se pyrkii lopettamaan riisin käytön sen hiilijalanjäljen vuoksi. Voimian mukaan valkoinen riisi on ravintoaineiden määrään suhteutettuna ilmaston kannalta pahempi ruoka-aine kuin naudanliha.[15]

Ravintoarvot

Valkaisussa eli raffinoidussa riisissä on täysjyväriisiä vähemmän tiamiinia- eli B1-vitamiinia[8]. Raffinointi vähentää toisaalta myös riisin fytaattipitoisuutta, minkä vuoksi ravinteet imeytyvät siitä paremmin kuin täysjyväriisistä[16][17]. Ihmiset, joiden ravinto sisältää liikaa kiillotettua riisiä, sairastuvat helposti tiamiinin puutteesta johtuvaan beriberiin.[18]

Riisi on ihmiselle poikkeuksellisen hyödyllinen ravintoaine sen proteiinikoostumuksen ansiosta. Jyvän sisältämä aminohappo arginiini on ihmiselimistölle ihanteellisessa muodossa.[19]

Terveysvaikutukset

Vuosina 2009-2019 toteutetussa 21 maassa toteutetussa väestötutkimuksessa (PURE-study) havaittiin, että riisin runsas käyttö korreloi diabeteksen suuremman esiintyvyyyden kanssa. Siinä ryhmässä, joka nautti päivittäin keskimäärin 800 grammaa valkoista riisiä, ilmeni keskimäärin 20 prosenttia enemmän diabetestapauksia kuin keskimäärin 50 grammaa nauttivien ryhmässä. Syyksi tähän arvellaan riisin korkeaa glykemiakuormaa, sillä se sisältää paljon verensokeria nopeasti nostavaa suuren glykeemisen indeksin hiilihydraattia. Tätä teoriaa näyttäisi tukevan se havainto, että paljon riisiä nauttivien ryhmän rasvan ja proteiinin saanti oli erityisen pientä ja kuitujenkin saanti vähäistä. Paljon riisiä syöneet nauttivat myös muita vähemmän punaista lihaa ja maitotuotteita.[20][11] Runsaan riisin kulutuksen ja kokonaiskuolleisuuden väliltä ei löytynyt kuitenkaan yhteyttä. Tutkimus oli poikkeuksellisen laadukas, koska siinä otettiin huomioon osanottajien ikä, koulutus, tulotaso, vyötärönympärys, painoindeksi, muu ruokavalio, tupakointi, alkoholin käyttö, liikunnan määrä ja sairaudet. Osanottajia oli yli 130 000.[21]

Ympäristövaikutus

Riisillä on poikkeuksellisen suuri hiilijalanjälki muihin hiilihydraatinlähteisiin verrattuna[15].

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 89-97. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4
  2. ↑ Rice History of Rice for Kids. Arkistoitu 12.4.2011. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Rousi, s. 51
  4. ↑ Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), s. 3410, art. Ranska (kuva ja kuvateksti). Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3
  5. ↑ a b c Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), s. 3507, art. Riisi. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3
  6. ↑ The Philippines Countries and Their Cultures. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Crops (Valinnat: Countries: Select All; Elements: Production Quantity; Items: Rice, paddy; Years: 2019) YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, FAO. Viitattu 7.7.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b Carl Zimmer: Learning From the History of Vitamins The New York Times. 12.12.2013. Viitattu 28.7.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Table C.16.2. Rice projections: Consumption, food. OECD. https://www.oecd-ilibrary.org/docserver/1372eb0d-en.pdf?expires=1728750309&id=id&accname=guest&checksum=AEE8989E398E04D298AE7EF75B8F6263
  10. ↑ Riisi on miljardeille ihmisille tärkeä elintarvike, ja nyt sen viljelijät ovat pulassa Yle Uutiset. 22.9.2023. Viitattu 12.10.2024.
  11. ↑ a b Hina Zahid: Excess white rice intake linked to new onset of Type 2 Diabetes medicaldialogues.in. 4.9.2020. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
  12. ↑ LePoer, Barbara Leitch (editor): Early History Library of Congress – Thailand: A Country Study. 1987. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Sillanpää, Merja: Happamasta makeaan : suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys. Vantaa: Finfood, 1999. ISBN 9525244032
  14. ↑ Marjo Valtavaara: Valkoinen riisi korvasi ohran 1950-luvulla. Helsingin Sanomat, 20.9.2010, s. A7.
  15. ↑ a b Hyvästi riisipuuro! Kotimaiset viljat korvaavat ”ilmasto­pahiksen” Tampereen kouluissa 27.10.2021. Iltasanomat.fi.
  16. ↑ P Ekholm et al: The effect of phytic acid and some natural chelating agents on the solubility of mineral elements in oat bran. Food Chemistry, 2003, 80. vsk, nro 2, s. 165–170. doi:10.1016/s0308-8146(02)00249-2 Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ M. Cheryan: Phytic acid interactions in food systems. Critical Reviews in Food Science and Nutrition, 1980, 13. vsk, nro 4, s. 297–335. PubMed:7002470 doi:10.1080/10408398009527293 ISSN 1040-8398 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ Forsius, Arno: B1-vitamiini eli tiamiini Arno Forsiuksen Kuvauksia lääketieteen historiasta. 2004. Arkistoitu 19.2.2019. Viitattu 4.10.2011.
  19. ↑ Jyrki Penttinen: Arginiini - 2000-luvun ihmelääke?, Tammi, 1997 ISBN 951-31-1034-6
  20. ↑ Balaji Bhavadharini et al.: White Rice Intake and Incident Diabetes: A Study of 132,373 Participants in 21 Countries. Diabetes Care, 2020-11, 43. vsk, nro 11, s. 2643–2650. PubMed:32873587 doi:10.2337/dc19-2335 ISSN 0149-5992 Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Sumathi Swaminathan et al.,: Associations of cereal grains intake with cardiovascular disease and mortality across 21 countries in Prospective Urban and Rural Epidemiology study: prospective cohort study. BMJ, 3.2.2021, nro 372. PubMed:33536317 doi:10.1136/bmj.m4948 ISSN 1756-1833 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla