Tässä artikkelissa tutkimme Per Adolf von Bonsdorff (professori):n merkitystä eri yhteyksissä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Per Adolf von Bonsdorff (professori) on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina ja synnyttänyt keskusteluja ja pohdintoja sen merkityksestä ja seurauksista. Kautta historian Per Adolf von Bonsdorff (professori):llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskuntien kehityksessä sekä yksilöllisten ja kollektiivisten identiteettien muodostumisessa. Syntymisestään nykypäivään Per Adolf von Bonsdorff (professori) on ollut tutkimuksen, ihailun, kiistelyn ja uudelleentulkinnan kohteena niinkin erilaisilla aloilla kuin tiede, teknologia, taide, politiikka ja populaarikulttuuri. Tässä artikkelissa tutkimme, kuinka Per Adolf von Bonsdorff (professori) on muokannut maailmaamme ja tekee niin myös tulevaisuudessa.
Per Adolf von Bonsdorff (21. elokuuta 1885 Tampere – 29. syyskuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen hammaslääkäri. Hän oli Helsingin yliopiston hammaslääketieteen (hammasplombeeraustaidon eli hampaantäyttöopin) opettaja 1925–1953, ja hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1945.[1]
Bonsdorffin vanhemmat olivat lääketieteen tohtori, piirilääkäri Karl Edward von Bonsdorff ja Sofia Johanna Ahonius. Bonsdorff tuli ylioppilaaksi Helsingin reaalilyseosta, valmistui hammaslääketieteen kandidaatiksi 1905, hammaslääketieteen tohtoriksi 1909 ja odontologian tohtoriksi 1925. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1909 tanssitaiteilija Edith Helene Andersen.[1]
»Olen koettanut korostaa aikaisen, erittäinkin ehkäisevän hampaanhoidon merkitystä siinä mielessä, että Te, jotka olette antautuneet lasten terveyden vaalijoiksi, tälle alalle, joka mielestäni on tärkein ja kaunein tehtävä, ja jotka joudutte kosketuksiin lasten vanhempien, opettajien ja viranomaisten kanssa, tekisitte kaiken voitavanne saattaaksemme ihmisten tajuntaan aikaisen, erittäinkin ehkäisevän hampaanhoidon merkityksen. Mielestäni häämöttää jo aika, jolloin Suomen kansa pitää huolen siitä, että meilläkin lapset jo 2 v:n iästä saavat hampaanhoitoa ja että hammaslääkärit itseoikeutettuina osallistuvat terveyslautakuntien ja äitiysneuvoloiden työhön uusien terveiden sukupolvien kasvattamisessa."»
(Per von Bonsdorff 1943)