Piero Bellugi

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Piero Bellugi, josta on tullut ajankohtainen nyky-yhteiskunnan eri alueilla. Ilmestymisestään tähän päivään asti Piero Bellugi on herättänyt kiinnostusta asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön keskuudessa, koska se vaikuttaa ja heijastuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Näillä linjoilla analysoidaan Piero Bellugi:n kattamia eri puolia ja ulottuvuuksia sekä sen vaikutuksia ja haasteita nykyisessä kontekstissa. Samoin tarkastellaan erilaisia ​​Piero Bellugi:n ympärillä nousseita näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden tarkoituksena on rikastuttaa keskustelua ja tarjota kokonaisvaltainen näkemys tästä ilmiöstä.

Piero Bellugi vuonna 1970.

Piero Bellugi (14. heinäkuuta 1924 Firenze – 10. kesäkuuta 2012 Firenze[1]) oli italialainen kapellimestari.

Bellugi opiskeli sävellystä Luigi Dallapiccolan sekä orkesterinjohtoa Igor Markevitšin, Rafael Kubelíkin ja Leonard Bernsteinin johdolla. Hän johti 1960-luvulla Darius Milhaud'n 10. sinfonian ja Goffredo Petrassin Settimo Concerton kantaesitykset.

Bellugi toimi muun muassa Oregonin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina vuosina 1959–1961. Tälle kaudelle ajoittui myös hänen debyyttinsä La Scalassa. Hänet nimitettiin tammikuussa 2004 Teatro Massimon taiteelliseksi johtajaksi Palermossa.

Bellugin poika David on huiluvirtuoosi.

Lähteet

  1. ↑ E’ morto Piero Bellugi, grande interprete di musica classica La Nazione. 10.6.2012. Firenze. Viitattu 20.6.2012. (italiaksi)