Piperidiini

Nykyään Piperidiini on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta yhteiskunnassa. Piperidiini:stä on tullut viitekohta jokapäiväisen elämän eri näkökohtien ymmärtämiselle, joko sen merkityksellisyyden vuoksi tai historiaan liittyvien vaikutusten vuoksi. Tässä artikkelissa aiomme tutkia yksityiskohtaisesti Piperidiini:n eri ulottuvuuksia sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla saamme selville, kuinka Piperidiini on muokannut tapaamme olla vuorovaikutuksessa ympärillämme olevan maailman kanssa ja mikä sen rooli on tulevaisuutemme muokkaamisessa.

Piperidiini
Tunnisteet
CAS-numero 110-89-4
PubChem CID 8082
Ominaisuudet
Molekyylikaava C5H11N
Moolimassa 85,2 g/mol g/mol
Ulkomuoto Väritön neste
Sulamispiste −7 °C (266 K)
Kiehumispiste 106 °C (379 K)
Tiheys 0,86 g/cm3
Liukoisuus veteen Sekoittuu veteen

Piperidiini on sekundäärinen amiini ja heterosyklinen yhdiste, jonka kemiallinen kaava on C5H11N ja rakennekaava CH2(CH2)4NH. Siitä käytetään myös nimiä heksahydropyridiini, atsasykloheksaani ja pentametyleeni-imiini. Piperidiinin rakenne on analoginen sykloheksaanin kanssa.

Piperidiini on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan helposti syttyvää, väritöntä nestettä, jolla tunnusomainen haju. Piperidiinin moolimassa on 85,2 g/mol, sulamispiste −7 °C, kiehumispiste 106 °C, tiheys 0,86 g/cm3, leimahduspiste 16 °C (c.c.) ja CAS-numero 110-89-4. Piperidiini sekoittuu veteen.

Piperidiini hajoaa palaessaan ja muodostaa myrkyllisiä typen oksideja sekä reagoi kiivaasti hapettimien kanssa.

Piperidiinia esiintyy kasveissa kuten esimerkiksi mustapippurissa (Piper nigrum).

Valmistus ja käyttö

Piperidiinia voidaan valmistaa pyridiinin ja natriumin välisellä reaktiolla etanoliliuoksessa. Teollisesti sitä valmistetaan kuitenkin pelkistämällä pyridiiniä käyttäen katalyyttinä nikkelin ja alumiinioksidin seosta. Muita valmistusmenetelmiä ovat tetrahydrofurfuryylialkoholin ja ammoniakin välinen reaktio pelkistimen läsnä ollessa, ja 1,5-pentaanidiolin ammonolyysi. Piperidiiniä käytetään liuottimena, ligandina metallikomplekseissa sekä valmistettaessa monia kemikaaleja, kuten kumin vulkanoinninkiihdyttimenä käytettävää tiuraamidisulfidia ja lääkeaineita kuten minoksidiilia. Piperidiini on myös hyvä Knoevenagel-kondensaatioiden ja aldolikondensaatioiden katalyytti.[1][2][3]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

Lyhytaikaisessakin altistumisessa piperidiini voi syövyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Höyryn hengittäminen voi aiheuttaa keuhkopöhöä.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 878. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
  2. ↑ Eric F. V. Scriven & Ramiah Murugan: Pyridine and Pyridine Derivatives, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005. Viitattu 18.04.2013
  3. ↑ Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: Amines, Aliphatic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 18.04.2013

Aiheesta muualla