Pirjo Mäkelä

Nykymaailmassa Pirjo Mäkelä:stä on tullut monia ihmisiä kiinnostava ja keskustelunaihe. Pirjo Mäkelä on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi joko sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa, työelämässä tai merkityksessään ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Vuosien varrella Pirjo Mäkelä:stä ja sen vaikutuksista on keskusteltu, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutuksia eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Pirjo Mäkelä:n aihetta ja sen eri näkökohtia analysoimalla sen merkitystä, merkitystä ja mahdollisia seurauksia tulevaisuudessa.

Pirjo Mäkelä
Pirjo Mäkelä tammikuussa 2009.
Pirjo Mäkelä tammikuussa 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt16. joulukuuta 1930
Lahti
Kuollut22. marraskuuta 2011 (80 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Arvonimiakateemikko
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Kansanterveyslaitos
Stanfordin yliopisto
Tutkimusalue bakteriologia; diagnostiikka ja infektiotautien seuranta, mikrobigenetiikka
Tunnetut työt Hib-konjugaatti- ja pneumokokkikonjugaattirokotteet, geenien vaikutuksen bakteerien lipopolysakkaridin rakenteeseen selvittäminen
Palkinnot Robert Koch -palkinto (1969)
Matti Äyräpään palkinto (1980)
MTV:n kulttuuripalkinto 1988[1]
Tieteen akateemikko (2003)

Pirjo Helena Mäkelä (o.s. Hautala; 16. joulukuuta 1930 Lahti[2] – 22. marraskuuta 2011[3]) oli suomalainen bakteriologian tutkija ja akateemikko. Hänen tutkimusryhmänsä kehitti rokotteita, joista esimerkkinä epidemiauhan alla vuonna 1973 nopeasti kehitetty aivokalvontulehdusrokote. Mäkelä sai 11. helmikuuta 2003 ensimmäisenä suomalaisena naisena tieteen akateemikon arvonimen.[4]

Mäkelä pyrki erityisesti auttamaan kehitysmaiden lapsia ja työskenteli rokotusohjelmissa muun muassa Bangladeshissa ja Filippiineillä. Hän oli Kansanterveyslaitoksen (ja sen edeltäjien) bakteriologian osaston johtaja ja professori 1965–1991 sekä infektiotautien yksikön päällikkö 1992–1996.[2] Mäkelä toimi myös Englannissa ilmestyvän Microbial Pathogenesis -aikakauslehden päätoimittajana ja laati uransa aikana yli 200 tieteellistä julkaisua.[5] Hän toimi aktiivisesti mikrobiologian alan kansainvälisissä järjestöissä johtaen esimerkiksi eurooppalaista kattojärjestöä (Federation of European Microbiological Societies, FEMS) vuosina 1992–1995 ja kahta maailmanlaajuista kattojärjestöä (International Union of Microbiological Societies ja International Endotoxin Society).[6]

Koulutus

Mäkelä kirjoitti ylioppilaaksi Kaurialan lukiossa Hämeenlinnassa vuonna 1949. Hän valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1955 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1961. Kliinisen mikrobiolääketieteen erikoislääkäri hänestä tuli 1963.[2]

Perhesuhteet

Mäkelän vanhemmat olivat lehtori Yrjö Eerikki Hautala ja Alli Alexandra Räikkä. Hän oli vuodesta 1954 naimisissa bakteeriopin ja serologian professori Olli Mäkelän kanssa.[7] Mäkelälle syntyi neljä lasta. Hänen nuorimmaisensa Tomi Mäkelä on biokemian ja molekyylibiologian professori.[2]

Tunnustuksia

Mäkelä sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon vuonna 1989.

Julkaisuja

  • Mäkelä–Mäkelä–Wager–Vaheri: Lääketieteellinen mikrobiologia. Duodecim, 1975.

Lähteet

  1. ↑ MTV:n kulttuuripalkinto professori Pirjo Mäkelälle. Helsingin Sanomat, 3.2.1989, s. 24. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  2. ↑ a b c d Korppi-Tommola, Aura: ”Mäkelä, Pirjo (1930–2011)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 798–799. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 23.11.2011.
  3. ↑ Tieteen akateemikko Pirjo Mäkelä on kuollut YLE Uutiset. 23.11.2011. Viitattu 23.11.2011.
  4. ↑ Onnea akateemikko Pirjo Mäkelä! Kansanterveys-lehti. 10.1.2004. KTL. Arkistoitu 10.5.2005. Viitattu 13.5.2008.
  5. ↑ Pirjo Mäkelä, kansanterveyden uranuurtaja 1930– Tiedenaisia. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.5.2008.
  6. ↑ Korhonen, Timo K.: P. Helena Mäkelä (1930–2011). FEMS Microbiology Letters 329, 1.4.2012, nro 2, s. 101. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 409. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.

Aiheesta muualla