Plymouthin veljet
Nykymaailmassa Plymouthin veljet:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Plymouthin veljet on onnistunut kiinnittämään miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko kulttuuriin, talouteen, politiikkaan tai tieteeseen kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Sen vaikutus ulottuu eri alueille ja sen tutkimisesta ja ymmärtämisestä on tullut olennaista nykydynamiikan ymmärtämisessä. Tässä artikkelissa perehdymme Plymouthin veljet:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen eri puolia ja analysoimme sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
| Osa artikkelisarjaa |
| Protestantismi |
|---|
 |
Plymouthin veljet (engl. The Plymouth Brethren[1], tunnetaan myös nimellä darbyismi) on evankelinen kristillinen liike, joka syntyi 1820-luvulla. Liikkeen ensimmäinen alullepanija oli irlantilainen hammaslääkäri Edward Cronin, mutta koska ensimmäinen seurakunta perustettiin Plymouthiin vuonna 1831, on heitä kutsuttu Plymouthin veljiksi. Itse he käyttävät mieluummin nimityksiä 'veljet' tai 'kristityt veljet'.[2] Liike otti käyttöön uskovien kasteen, ja he halusivat palata järjestäytymisessä ja jumalanpalveluselämässä yksinkertaisimpiin alkukristillisiin muotoihin. Palkattuja pastoreita ei ole, vaan jokainen jäsen voi halutessaan toimia saarnaajana. Kulttuurielämään liike suhtautui ainakin alussa melko vieroksuvasti.[1] Ryhmä kasvoi nopeasti, huomattavimpana johtajanaan John Nelson Darby (1800–1882), jonka mukaan liikettä toisinaan kutsutaan darbyismiksi.
Darbyn jyrkkien johtotapojen vuoksi liike jakautui 1840-luvulla kahtia Darbyn johtamiin 'suljettuihin veljiin' ja 'avoimiin veljiin', joitten yhdeksi johtajaksi tuli George Müller (1805–1898), joka rakennutti ja ylläpiti suuria lastenkoteja, sekä harjoitti juutalaislähetystyötä. Avoimet veljet käyttävät uskovien kastetta eivätkä he hyväksy ammattijulistajia. Pääosa suljetuista veljistä hyväksyy lapsikasteen. Liike perusti ryhmiä muun muassa myös Venäjälle, Saksaan ja Puolaan.[2] Lisäksi voidaan mainita Färsaarten veljesyhteisöt, jotka syntyivät skotlantilaisen William Gibson Sloanin tultua saarelle saarnaamaan keväällä 1865. Häneltä kului viisitoista vuotta ennen kuin yksikään färsaarelainen tuli kasteelle, ja vuonna 1901 veljeskuntaan kuului vain muutama sata 15 000 asukkaasta.[3] Nykyään saarten noin 50 000 asukkaasta noin kymmenesosa kuitenkin kuuluu Plymouthin veljiin.[4]
Lähteet
- Westin, Gunnar: Vapaan kristillisyyden historia. Tikkurila: Ristin Voitto, 1975. ISBN 951-605-288-6