Nykyään Poretta eli Keisarin uudet pisteet on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille ympäri maailmaa. Tekniikan ja globalisaation myötä Poretta eli Keisarin uudet pisteet:stä on tullut keskeinen keskustelunaihe eri aloilla politiikasta tieteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta. Mielipiteet ja näkökulmat Poretta eli Keisarin uudet pisteet:stä ovat erilaisia ja muuttuvat, mikä tekee siitä jännittävän ja jatkuvasti kehittyvän aiheen. Tässä artikkelissa tutkimme Poretta eli Keisarin uudet pisteet:n eri näkökohtia sen alkuperästä ja vaikutuksesta nykyään sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Lisäksi analysoimme asiaa koskevia erilaisia näkökulmia ja argumentteja tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys Poretta eli Keisarin uudet pisteet:stä.
Poretta eli Keisarin uudet pisteet | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Ilmari Unho |
Käsikirjoittaja |
Serp Elsa Soini Ilmari Unho |
Tuottaja |
Risto Orko tuotantopäällikkö Matti Schreck tuottaja |
Säveltäjä | George de Godzinsky |
Kuvaaja |
Eino Heino Uno Pihlström |
Leikkaaja |
Risto Orko Elle Viljanen |
Lavastaja | Erkki Siitonen |
Koreografi | George Gé |
Pääosat |
Birgit Kronström Kullervo Kalske Tauno Majuri Tuire Orri |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
Ensi-ilta | 2. maaliskuuta 1941 |
Kesto | 102 min |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Poretta eli Keisarin uudet pisteet on Ilmari Unhon ohjaama elokuva vuodelta 1941.
Elokuva oli Unhon neljäs ohjaus. Sen tuotantokustannukset olivat korkeat, ja se jäi taloudellisesti tappiolliseksi. Ensi-iltavuonnaan se oli katsojamääriltään toiseksi heikoin. Käsikirjoitus tilattiin Suomisen perheen kirjoittajilta Serpiltä (Seere Salminen) ja Elsa Soinilta. Sen teksti on sidoksissa välirauhan aikaan, ja ankarien aikojen vastapainoksi käsikirjoittajat halusivat tarjota ”kevyttä poreilua, kuplailua, joka nousee ylöspäin noin pul-pul-pul ... Sellaiseksihan tämä juttu on juuri tarkoitettukin. Kevyttä, iloista ’poretta’ olemme siinä ainakin yrittäneet.”[1]
Aikalaiskritiikeissä kevyttä musiikki-iloittelua yleensä kiitettiin, mutta puututtiin juonen hajanaisuuteen ja revyyosuuksien korostumiseen. Myönteistä huomiota sai erityisesti George de Godzinskyn musiikki: ”Godzinkyn musiikki soveltuu elokuvan tekstiin ja sävyyn kuin valettu”, kirjoittaa Paula Talaskivi arviossaan.[2]
Myös 1980-luvun televisioesitysten yhteydessä elokuva saa kiittävää kritiikkiä, ja sen yhteydet 1930-luvun amerikkalaisiin musikaaleihin on pantu merkille.[2] Vuonna 2014 kriitikko kiinnittää huomiota kunnianhimoon sota-ajan puutteen keskellä ja kehottaa vertaamaan Busby Berkeleyn musikaaliklassikkoihin.[3]
Birgit Kronström | … | konttoristi Jutta Laakso |
Kullervo Kalske | … | toimittaja Erkka Karhu |
Tauno Majuri | … | insinööri Volmari Suurmetso |
Tuire Orri | … | laulajatar Sointu Järvinen |
Margareta Wasenius | … | tanssijatar Norja Korhonen |
Eine Laine | … | näyttelijätär ”Mona Maskara” |
Uuno Laakso | … | näyttelijä Uuno Järvinen |
Reino Valkama | … | liikemies K.A.H. Toppa |
Kerttu Salmi | … | Roosa Montonen, palvelijatar ja lausujatar |
Hannes Häyrinen | … | näyttelijä Jussi Korhonen |
Paavo Jännes | … | johtaja Erkki Holm |
Sven Relander | … | konsuli Vaarto |
Theodora Lagerborg | … | tanssisolisti |
Arvo Martikainen | … | tanssisolisti |
Matti Aulos | … | kapellimestari |
Holger Salin | … | poliisi |
Einari Ketola | … | keksijä |
George de Godzinsky | … | kapellimestari |