Nykymaailmassa Porta del Popolo:stä on tullut erittäin tärkeä ja merkityksellinen aihe. Porta del Popolo on asettanut itsensä keskustelun ja keskustelun keskipisteeksi, koska se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella alalla Porta del Popolo:n vaikutus on kiistaton, mikä herättää jatkuvaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Kautta historian Porta del Popolo on ollut tutkimuksen ja analyysin kohteena, ja se on kehittynyt ja mukautunut nykymaailman muuttuviin todellisuuksiin ja tarpeisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Porta del Popolo:n monia puolia ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Tarjoamme kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja merkityksen nykymaailmassa.
Porta del Popolo | |
---|---|
Porta Flaminia | |
![]() Porta del Popolon Piazza del Popolon puoleinen eteläsivu. |
|
Sijainti | Rooma, Latium, Regio I Latium et Campania, Italia (nyk. Rooma, Latium, Italia) |
Koordinaatit | |
Rakennustyyppi | portti |
Valmistumisvuosi |
n. 271 (alkuperäinen portti) 1475 (nykyinen portti) |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Porta del Popolo, antiikin Porta Flaminia, on historiallinen portti Aurelianuksen muurissa Rooman kaupungissa Italiassa. Se sijaitsee muurin pohjoissivulla[1][2][3] Piazza del Popolo -aukion pohjoislaidalla. Portin pohjoispuolella sijaitsee Piazzale Flaminio -aukio.
Nykyisen portin paikalla sijaitsi alun perin Aurelianuksen muuriin kuulunut kaupunginportti Porta Flaminia. Se rakennettiin Aurelianuksen muurin rakentamisen yhteydessä keisari Aurelianuksen aikana noin vuonna 271.[4][5] Portti sai nimensä siitä, että sen kautta kulki Via Flaminia,[1][6] joka oli tärkein tie Roomasta pohjoiseen. Portin pohjoispuolelta alkaa nykyisinkin Via Flaminia -niminen katu.[5]
Alkuperäisessä Aurelianuksen aikaisessa portissa oli puolipyöreät tiilitornit. Ne rakennettiin Honoriuksen aikana neliönmuotoisten bastionitornien sisälle. Näihin bastioneihin kiinnitettiin marmorilohkareita, joissa oli pyöreitä koristekohoumia, samanlaisia kuin Porta Appian bastioneissa. Useissa lohkareissa oli kaiverruksia,[1][7] ja ne oli enimmäkseen, ellei kaikki, otettu haudoista.[1]
Prokopioksen perusteella portti sijaitsi todennäköisesti Pinciuksen rinteessä, sillä gootit eivät hyökänneet sinne sen vaikean saavutettavuuden vuoksi.[8][9] Toisaalta 800-luvulla se kuvataan alttiiksi Tiberin tulville;[8][10] tästä on joskus arveltu, että portin paikkaa olisi muutettu 500- ja 800-lukujen välillä.[8]
Portti vajosi keskiajan kuluessa osittain maan alle toistuvien tulvien tuomaan lietteeseen.[11] Portti näyttää säilyttäneen antiikin aikaisen nimensä Porta Flaminia vielä 1400-luvulle asti, kuten käy ilmi paavi Martinus V:n elämäkerrasta.[1] Ajan kuluessa se sai toisen nimen Porta Sanctae Mariae de Popolo läheisen Santa Maria del Popolo -kirkon mukaan.[4] Se tunnettiin myös nimillä Porta Sancti Valentini ja Porta flumentana; viimeksi mainittu nimi johtui siitä, että portti sijaitsi lähellä Tiberiä, eikä siitä, että se olisi yhdistetty virheellisesti Serviuksen muurin Porta flumentanaan.[1]
Portista itään sijaitsi Porta Pinciana ja lounaaseen Porta Aurelia nova eli Porta Sancti Petri.
Nykyisen portin rakennutti paavi Sixtus IV vuoden 1475 riemuvuotta varten.[11] Antiikin aikainen portti purettiin suureksi osaksi. Portti alettiin tuntea sen nykyisellä nimellä Porta del Popolo (”Kansan portti”).[1]
Portin pohjoinen eli alkujaan kaupungin ulkopuolinen julkisivu sai nykyisen asunsa vuosina 1562–1565.[5] Paavi Pius IV määräsi suunnittelijaksi Michelangelon, joka kuitenkin siirsi tehtävän arkkitehti Nanni di Baccio Bigiolle. Tämä käytti esikuvana Tituksen riemukaarta. Julkisivuun lisättiin neljä pylvästä, jotka ovat peräisin puretusta Pyhän Pietarin basilikasta. Vuonna 1638 kulkuaukon molemmin puolin lisättiin kuvanveistäjä Francesco Mochin tekemät Pietarin ja Paavalin patsaat.[5][4]
Eteläinen, Piazza del Popolon puoleinen julkisivu on 1600-luvun puolivälistä. Gian Lorenzo Bernini suunnitteli sen paavi Aleksanteri VII:n pyynnöstä ja se vihittiin vuonna 1655 Ruotsin kuningatar Kristiinan saavuttua pyhiinvaeltajana Roomaan. Portin attikassa on yhä piirtokirjoitus, jossa toivotetaan kuningattarelle onnea ja terveyttä, sekä Aleksanteri VII:n suvun eli Chigien sukuvaakuna.[5][4]
Antiikin aikaisen portin bastionitornit kuuluivat alun perin myös nykyiseen porttiin, mutta ne purettiin vuonna 1879, kun pääkäytävän molemmin puolin puhkaistiin kaksi pienempää kulkuaukkoa.[4] Samalla löydettiin alkuperäiset tiilitornit bastionien sisältä.[1] 1990-luvulla portin käyttö rajattiin jalankulkijoille.[11]