Puer natus in Bethlehem

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Puer natus in Bethlehem:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Puer natus in Bethlehem on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena useilla aloilla, sekä populaarikulttuurissa että akateemisessa maailmassa. Tutkimme sen merkitystä, vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa analysoimalla, kuinka Puer natus in Bethlehem on muokannut käsityksiämme, asenteitamme ja käyttäytymistämme. Tämän analyysin avulla pyrimme ymmärtämään Puer natus in Bethlehem:n vaikutukset yhteiskunnassamme ja pohtimaan sen roolia inhimillisen kehityksen kannalta.

Puer natus - Ein Kind geborn Saksan- ja latinankielisenä tekstinä

”Puer natus in Bethlehem – Piltin synnytt’ Betlehem” on yksi vanhoista, myös Suomessa käytetyistä joulu- ja loppiaisvirsistä. Se on tullut tunnetuksi jo Jacobus Finnon virsikirjassa, jossa se oli sekakielisenä suomeksi ja latinaksi.[1]

Puer natus in Bethlehem latinankielinen versio

Se on alkuaan 10-säkeistöinen latinankielinen joululaulu 1300-luvulta, ja sitä on laulettu eri puolilla Eurooppaa osin kansan- osin latinankielisenä monissa eri muodoissa ja säkeistömäärältään erilaisina. Sitä lienee käytetty ennen muuta jouluseimihartauksissa.[2] Sekakielisiä muotoja on laulettu siten, että kuoro on laulanut latinankieliset ja seurakunta kansankieliset osat.[3] Se oli myös Piae Cantiones kokoelmassa 1583 ja Suomen vuoden 1701 virsikirjassa myös latinaksi.[4] Suomessa se jäi pois virsikirjasta 1800-luvulla, se ei ollut enää vuoden 1886 virsikirjassa.[4]

"Puer natus" -laulun asemasta jouluvirsien joukossa kertoo sekin, että oululaisessa Tiernapoikanäytelmässä on lukuisia lainauksia tästä virrestä. Tiernapojat laulavat: ”Piltin synnytti Petlehem ja Petlehem, josta iloitsee koko Jerusalem”. Tässä ”piltti” tarkoittaa vastasyntynyttä Jeesus-lasta.[5]

Virren sävelmä on ilmestynyt painettuna Böömissä 1553, mutta se on säilynyt vanhempina käsikirjoituksina, kuten tekstikin, johon se on aina liittynyt.[2] Tosin sitä on laulettu myös muilla sävelmillä.

Laulusta on useita erilaisia suomennoksia, esimerkiksi

  • Vuoden 1701 virsikirja virsi 139
    • Puer natus in Bethlehem, Bethlehem, Unde gaudet Jerusalem, Halle Halleluja (latinaksi)
    • Piltin synnytt' Betlehem,/ Betlehem,/ Jost' ihastui Jerusalem,/ Halle Halleluja (suomeksi)
    • Pver natus in Betlehem, Unde gaudet Jerusalem, Halleluja./ Piltin synnytt' Betlehem, Jost' ihastui Jerusalem, Haleluia (sekakielinen muoto),
  • Piae Cantiones Vanhoja kirkko- ja kuorolaluja[6]
    • Synnytti piltin Beetlehem, Beetlehem./ Siis riemuitkoon Jerusalem. Halleluja, Halleluja (suom. Samppa Asunta)
  • Hengellisiä lauluja ja virsiä 37
    • Kas kirkas tähti taivaaltaan, Halleluja, Viisaille koitti itämaan. Halleluja, halleluja! (suom. Per Boreman 1944, säv. Rudolf Lagi 1866)
  • Siionin virret 193
    • Beetlehemin piltti vain /piltti vain/ Riemuni on autuain. / Aamen, halleluja! (suom. Jaakko Haavio 1971 säv. keskiaikaisen sävelmän toisinto Etelä-Pohjanmaalta)
  • Laula, kaikki maa 12
    • On kirkas tähti taivaalla,/halleluja./Se johti idän viisaita,/halleluja, halleluja.
  • Ruotsin kirkon virsikirja 130
    • Taivaalla tähti välkehti,/ se välkehti/viisaiden miesten riemuksi./Halleluja! Halleluja! (suom. Pekka Kivekäs 1996)
  • Cantemus 52
    • Synnytti Pojan Betlehem, halleluja,/siis riemuitsee Jerusalen/ halleluja, halleluja (latinankielisen tekstin, laulu 51, pohjalta Kaisu Vuolio)

Lähteet

  1. ↑ Jaakko Finno: Virsikirja, n. 1583 () . Viitattu 6.1.2022.
  2. ↑ a b Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen. s. 342. Wessmans musikförlag AB Visby, 2014. ISBN 978-91-8771-034-6 (ruotsiksi)
  3. ↑ Kustaa Hallio: Suomalaisen virsikirjan virret, Alkuperä ja kehitys, s. 64. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1936.
  4. ↑ a b Tauno Väinölä (toim.): Vanha virsikirja Vuoden 1701 suomalainen virsikrija. Toimittanut sekä johdannon ja selitykset laatinut Tauno Väinölä. s. 165, 511. Kirjaneliö. Helsinki, 1995. ISBN 951-600-896-8
  5. ↑ Rauno Myllylä: Tähti se kulukeepi. Tiernapoikien tarina, s. 66. WSOY, 1991. ISBN 951-0-16784-3
  6. ↑ Harald Andersén ja Timo Mäkinen (Toim,): Piae Cantiones Vanhoja kirkko- ja kuorolaluja. Musiikki Fazer, Helsinki, 1967.