Tässä artikkelissa haluamme käsitellä Pyhän Yrjön ritarikunta-ongelmaa, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen viime vuosina. Pyhän Yrjön ritarikunta on aihe, joka on kiinnittänyt eri alojen asiantuntijoiden huomion ja herättänyt kiivasta keskustelua maailmanlaajuisesti. Tässä suhteessa voidaan tutkia monia näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksiin talouselämässä. Näiden linjojen mukaisesti aiomme syventää Pyhän Yrjön ritarikunta:n eri näkökulmia sekä mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, jotka voivat nousta sen kehityksestä. Tämä on epäilemättä erittäin monimutkainen ja laaja-alainen aihe, joten on välttämätöntä analysoida sitä useista eri näkökulmista ymmärtääksesi sen tärkeyden ja merkityksen tänä päivänä.
Pyhän Yrjön ritarikunta (ven. Орден Святого Георгия, Orden Svjatogo Georgija) on Venäjän keisarinna Katariina II vuonna 1769 perustama slaavien soturipyhimykselle, Pyhälle Yrjölle omistettu sotaritarikunta. Ritarikunta on perustettu sotilashenkilöiden tunnustamista varten, ja sillä palkittiin henkilöitä, jotka olivat palvelleet ansioituneesti sotilasurallaan tai osoittaneet urheutta taistelukentällä.[1]
Tunnus on kultainen, merkkiä on myönnetty I ja II luokan risteillä siihen kuului myös nelikulmainen rintatähti, jossa lukee teksti "palveluksesta ja urhoollisuudesta (ven. За службу и храбрость, Za službu i hrabrost)". Nauha on musta-oranssi-raidallinen yrjönnauha. Pyhän Yrjön ristit ovat olleet erittäin arvostettuja. I luokan tunnusta on jaettu vain 25 kpl. Mukana on joitakin Venäjän keisareita, kaikkein suurimpia sotapäälliköitä ja joitakin ulkomaisia merkkihenkilöitä.[2]
II luokan ristiä on jaettu hieman reilut 120 ja III luokan tunnustakin vain noin 650 kpl. IV luokankin jakomäärä on jäänyt noin 3 500 kappaleeseen. Vaikka neljännen luokan ristin saaminen oli riippumatonta upseerin arvoista, edellytti kolmannen luokan tunnus "käytännössä" jo kenraalin arvoa. Kolmannen luokan saamiseksi upseerin tuli yksikkönsä johtajana osoittaa erityistä henkilökohtaista urheutta. Toinen luokka vaati jo komentavalta upseerilta strategisia kunniakkaita saavutuksia.[2]
Ritarikunnan myöntämistä jatkettiin nyky-Venäjällä vuonna 1992 tehdyn päätöksen nojalla.[3]
Ritarikunnassa on neljä luokkaa:[1]
Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Korkein on Pyhän Andreaksen, sitten 2. Pyhän Aleksanteri Nevskin, 3. Valkoisen Kotkan, 4. Pyhän Vladimirin, 5. Pyhän Annan ja 6. Pyhän Stanislauksen ritarikunnat. Hierarkian ulkopuolella olivat vain korkea-arvoisille naisille tarkoitettu Pyhän Katariinan ritarikunta sekä Pyhän Yrjön ritarikunta, jonka kunniamerkeillä palkittiin upseerien pääasiassa sodanaikaisia sotilasansioita.
Hierarkian ulkopuolella olivat vain korkea-arvoisille naisille tarkoitettu Pyhän Katariinan ritarikunta sekä Pyhän Yrjön ritarikunta, jonka kunniamerkeillä palkittiin upseerien pääasiassa sodanaikaisia sotilasansioita.