Tänään aiomme syventyä aiheeseen, joka herättää uteliaisuutta monissa ihmisissä. Pyökkitammi on aihe, josta on keskusteltu ja tutkittu vuosien ajan, ja tässä artikkelissa aiomme tutkia sen eri puolia. Pyökkitammi on herättänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion alkuperästään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Tämän analyysin aikana tarkastelemme Pyökkitammi:n eri näkökulmia ja yritämme valaista joitain sitä ympäröiviä myyttejä ja todellisuuksia. Toivomme, että tämän artikkelin lopussa lukijat ymmärtävät Pyökkitammi:n täydellisemmin ja syvällisemmin ja ymmärtävät sen merkityksen nykymaailmassa.
Pyökkitammi | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Ylälahko: | Koppisiemeniset Magnoliopsida |
Lahko: | Fagales |
Heimo: | Pyökkikasvit Fagaceae |
Suku: | Tammet Quercus |
Laji: | faginea |
Kaksiosainen nimi | |
Quercus faginea |
|
Katso myös | |
Pyökkitammi (Quercus faginea) on tammilaji (Quercus). Se on pienehkö puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa.[2][3]
Pyökkitammi kasvaa 10–15 metriä korkeaksi. Se on matala, leveälatvuksinen puoliainavihanta puu, ja saattaa jäädä pensasmaiseksi. Nahkeapintaiset lehdet ovat 2–8 senttimetriä pitkiä ja 1,5–5 leveitä. Lehtien muoto vaihtelee. Ne ovat yleensä tylppäpäätyisiä ja voivat olla pyöreä- tai herttatyvisiä. Lehdet ovat hammaslaitaisia ja lisäksi usein laidoiltaan aaltoilevia tai taakierteisiä. Lehtien alapinnat ovat tiheän huopakarvaisia.[2]
Hedekukinnot ovat 4–5 ryppäissä kasvavia norkkoja. Emikukat kasvavat yksittäin tai pareittain. Kukinta tapahtuu maalis–huhtikuussa. Hedelmä on pitkänomainen tammenterho. Se on noin 2,5 senttimetriä pitkä ja 1,3 leveä. Terhon kehto on karvaisten suomujen peittämä ja ympäröi vain pientä osaa terhosta. Terhot kypsyvät ensimmäisenä vuonnaan.[2]
Pyökkitammi kasvaa Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa Espanjassa, Portugalissa, Baleaareilla, Algeriassa ja Marokossa 800–1 900 metrin korkeudella merenpinnasta.[2]