RDS-4
Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa RDS-4:n kiehtovaan maailmaan. Sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen, sen monimuotoisuuden ja sovellusten kautta eri yhteyksissä, uppoudumme yksityiskohtaiseen matkaan, jonka avulla voimme täysin ymmärtää sen merkityksen ja vaikutuksen yhteiskuntaan. RDS-4 on aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen monissa aikojen saatossa, ja tässä artikkelissa tutkimme sen tärkeimpiä puolia, löydämme sen mahdolliset tulevaisuuden vaikutukset ja analysoimme sen merkitystä nykymaailmassa. Sillä ei ole väliä, oletko asian asiantuntija vai oletko vasta aloittamassa perehtymistä siihen, tämä artikkeli tarjoaa sinulle arvokasta tietoa ja kutsuu sinut syvemmälle RDS-4:n jännittävään universumiin.
RDS-4 (ven. РДС-4, Reaktivnyi Dvigatel Spetsialnyi, Tatjana, ven. Татьяна myös 8U69/SN69/244N) oli Neuvostoliiton kehittelemä taktinen ydinase, jonka toimintamekanismi pohjautui imploosioon ja merkittävin fissiomateriaali oli plutonium-239. Pommin koko fissiilinen ainesosa painoi omamassaltaan 11,0 kg (4,2 kg Pu-239 + 6,8 kg U-235; jonka rikastusaste 90 %). Näiden kerrosten välillä oli kaasupatja, muodostaen levitaation (Levitated Pit).[1]
RDS-4 oli aktiivikäytössä vuosina 1954–1965, jolloin sitä käytettiin myös R-5M -ohjusten taistelukärkenä.[2] Ensimmäisessä koeräjäytyksessä pommi pudotettiin 23. elokuuta 1953 Iljushin Il-28 -pommituskoneesta 11 kilometrin korkeudesta Semipalatinskissa. Räjäytyskorkeus oli 600 metriä.[3]
Atomipommin rakenne oli Fat Man -pommia keveämpi sekä aerodynaamisempi. Räjähdelinssien määrä oli vähäisempi kuin Fat Manissa, jossa niitä oli kaikkiaan 96 kappaletta. Tatjanan räjähdysvoima oli 28 kilotonnia.[1]
Alun perin atomipommi suunniteltiin pudotettavaksi strategisista Tu-4- ja Tu-16-pommikoneista. Myöhemmin myös keskiraskas taktinen pommikone Iljušin Il-28N soveltui tähän tehtävään.[4] Taktista ydinase Tatjanaa suunniteltiin myös Lavotškin La 400 Dal -ohjuksen taistelukärjeksi. Projekti keskeytettiin myöhemmin. Niin kutsutussa Snowball-ydinkokeessa (ven. Snezhok, Снежок) Totskissa - nk. "Totskojen ydinräjäytys", syyskuun 14. 1954, marssitettiin venäläisiä joukkoja, arviolta 44 000 henkeä, tuoreen ydinsaasteen yli melkoisen pian atomipommin (RDS-2; tosin joissain RDS-4) ydinräjähdyksen jäljiltä.[5]
Yhdysvaltojen sotadoktriinia myötäillen myös nopeat hävittäjäkoneet varusteltiin ydinpommitusten suorittamista varten, alkaen tyypistä MiG-19.[6] Muun muassa MiG-21:stä kehitettiin tähän tarkoitukseen N-versio. Kuitenkin hitaampi, mutta suuremman hyötykuorman omaava Suhoi Su-7 oli soveliaampi taktinen pommituskone.[7]
Lähteet
- Soviet/Russian Nuclear Arsenal (englanniksi)
- Nuclear Research in the Soviet Union (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/rds-4.htm Viitattu 3.12.2021.
- ↑ https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/rds-9.htm Viitattu 5.12.2021.
- ↑ https://web.archive.org/web/20080317191459/http://www.atomicforum.org/russia/russiaweapons.html Viitattu 3.12.2021.
- ↑ Jyrki Laukkanen – Suomen ilmavoimien lentokoneet Iljushin Il – 28 Apali 2008 ISBN 978-952-5026-79-5
- ↑ http://www.johnstonsarchive.net/nuclear/radevents/1954USSR1.html Viitattu 4.12.2021.
- ↑ https://www.globalsecurity.org/wmd/world/russia/rds-4.htm Viitattu 22.11.2021.
- ↑ https://fas.org/man/dod-101/sys/ac/row/su-7.htm Viitattu 2.12.2017
Aiheesta muualla
- https://www.1999.co.jp/eng/10784569
- https://www.scalemates.com/kits/amodel-na72004-rds-4-tatyana--1340751 (muovista pienoismallia, assembly model kit markkinoivat verkkosivustot, joissa pommin visuaalinen kuva esitetään)
