Nykymaailmassa RMS Carpathia on aihe, joka on saavuttanut suuren merkityksen kaikilla yhteiskunnan alueilla. RMS Carpathia on ollut jatkuvan keskustelun ja analyysin kohteena sen vaikutuksista talouteen aina ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti RMS Carpathia:n eri puolia, tarkastelemme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykyään. Haastattelemalla alan asiantuntijoita ja asiaankuuluvia tilastotietoja pyrimme rakentamaan selkeän ja täydellisen kuvan RMS Carpathia:stä ja pohtimaan sen vaikutuksia ja haasteita.
RMS Carpathia | |
---|---|
![]() RMS Carpathia |
|
Tyyppi | linjalaiva |
Lippuvaltio |
![]() |
Omistaja | Cunard Line |
Rakennustelakka | Swan Hunter & Wigham Richardson, Newcastle |
Neitsytmatka | 5. toukokuuta 1903 Liverpoolista Bostoniin, Yhdysvaltoihin |
Tekniset tiedot | |
Pituus | 164 m |
Leveys | 18 m |
Uppouma | 8 600 t |
Nopeus | 14 kn |
RMS Carpathia oli Cunard Linen vuonna 1902 valmistunut matkustaja-alus, joka tuli tunnetuksi RMS Titanicin pelastustöihin osallistumisesta.[1]
Carpathian rakensi Swan Hunter & Wigham Richardson Newcastlen telakallaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa.[2]
Carpathian uppoama oli 8 600 tonnia, pituus 164 metriä ja leveys 18 metriä, aluksen huippunopeus oli 14 solmua.[3][4] Se pystyi kuljettamaan noin 1 700 matkustajaa. Laiva kastettiin 6. elokuuta 1902, ja se aloitti koeajonsa 22. huhtikuuta 1903, jotka päättyivät 25. huhtikuuta.[5][6]
Carpathia lähti neitsytmatkalleen 5. toukokuuta 1903 Liverpoolista Bostoniin, Yhdysvaltoihin.[7] Aluksella oli 204 toisen luokan ja 1 500 kolmannen luokan matkustajapaikkaa. Myöhemmin se aloitti säännöllisen linjaliikenteen Liverpoolista New Yorkiin. Marraskuussa 1903 laiva siirrettiin kuljettamaan unkarilaisia siirtolaisia, ja se liikennöi Triesten ja New Yorkin välillä vuoteen 1904 asti. Vuonna 1905 alus kunnostettiin niin, että siihen tuli 100 ensimmäisen luokan, 200 toisen luokan sekä 2 500 kolmannen luokan matkustajapaikkaa. Tämän jälkeen Carpathia aloitti liikenteen New Yorkin, Triesten ja lukuisten Välimeren satamien välillä.[5][8]
Matkalla New Yorkista Unkariin 14. huhtikuuta 1912, Carpathian sähköttäjä Harold Cottam sai CQD-hätäviestin Titanicilta: "Titanic uppoaa keula edellä ja tarvitsee apua nopeasti."[9][10][11]
Cottam ilmoitti viestistä välittömästi komentosillalle, josta viesti toimitettiin aluksen päällikölle, Arthur Rostronille. Rostron kyseli Cottamilta, oliko tämä aivan varma, että "uppoamaton" Titanic oli pyytänyt välittömästi apua. Cottamin vakuutettua päällikön hätäsanoman kiireellisyydestä Rostron komensi koneet täysillä eteen ja määräsi kurssin kohti Titanicin uppoamispaikkaa.[12]
Laivan nimellistä huippunopeutta 14 solmua saatiin kasvatettua 16,5-17 solmuun, kun höyrykattiloiden varoventtiilit sääntöjen vastaisesti suljettiin, vapaavuorossa olleet lämmittäjät komennettiin töihin sekä laivan lämmitysjärjestelmä sammutettiin, jotta kaikki mahdollinen höyry saataisiin koneiden käyttöön.[13][12] Alus oli tuolloin 93 kilometrin päässä Titanicista kaakkoon, mutta sen saapuessa neljän tunnin kuluttua paikalle 15. huhtikuuta 1912 kello 4 aamulla oli jo liian myöhäistä.[14][15] Titanic oli uponnut lähes kaksi tuntia aikaisemmin. Carpathian höyrytessä kestävyytensä rajoilla yli aluksen suunnitellun huippunopeuden kohti Titanicin uppoamispaikkaa alkoi aluksella levitä huhuja, että Carpathia olisi itse joutunut onnettomuuteen.[7][10] Laivan stuertit komensivat kuitenkin hätääntyneet matkustajat takaisin hytteihinsä ja sanoivat laivan olevan kunnossa. Vasta laivan saapuessa Titanicin pelastusveneiden lähettyville valkeni totuus Carpathian matkustajille. Aluksella ei ollut onnettomuuspaikalla enää paljon tehtävissä, ja se sai ainoastaan nostettua merestä pelastusveneissä olijat. Se pelasti 706 henkeä.[6][16]
Pelastuneet palkitsivat päällikkö Rostronin hopeamaljalla ja kultamitalilla, jotka Margaret Brown luovutti. Rostron oli myöhemmin Yhdysvaltain presidentin William Howard Taftin vieraana Valkoisessa talossa, ja hänelle myönnettiin Kongressin kultamitali, korkein kunnianosoitus, jonka Yhdysvaltain kongressi saattoi hänelle myöntää. Britteinsaarilla kuningas Yrjö V löi hänet ritariksi.[17][18][19]
Rostronista tuli myöhemmin Cunard Line -yhtiön kommodori eli vanhin päällikkö. Tämä kunnianosoitus myönnettiin vain poikkeuksellisen ansioituneille merikapteeneille. Häntä kutsuttiin liikanimellä "Sähkökipinä" poikkeuksellisen rivakan ja aikaansaavan luonteensa johdosta.
Carpathia oli ensimmäisen maailmansodan aikana laivasaattueen mukana, kun Saksan keisarikunnan laivaston sukellusvene torpedoi aluksen 17. heinäkuuta 1918 Irlannin itärannikolla.[20][11] Onnettomuudessa menehtyi viisi henkilöä. Eloon jääneet 218 matkustajaa ja miehistön jäsentä pelasti HMS Snowdrop seuraavana päivänä.[12][20]
Yhdysvaltalainen kirjailija ja sukeltaja Clive Cussler löysi Carpathian hylyn vuonna 1999.[21]