Seuraavassa artikkelissa tutkimme Ramappan temppeli:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea, mitä tällä teemalla on tarjota. Sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan perehdymme sen historiaan, käytännön sovelluksiin ja tuleviin vaikutuksiin. Mikä on Ramappan temppeli ja miksi se on tärkeä nykyään? Liity kanssamme tälle matkalle sen monien eri puolien läpi ja selvitä, miksi Ramappan temppeli ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme.
Ramappan temppeli | |
---|---|
![]() |
|
Tyyppi | kulttuurikohde |
Kriteerit | (i)(iii) |
Tunnusnumero | 1570 |
Valintahistoria | |
Valintavuosi | 2021 |
![]() ![]() |
Ramappan temppeli eli Rudreshwara on Shivan temppeli Intiassa Telanganan osavaltiossa, Palampetin kylässä noin 200 kilometriä Hyderabadista koilliseen. Se rakennettiin Kakatiya-dynastian valtakaudella (1123–1323 jaa.) Rudradevan ja Recharla Rudran hallituskaudella. Hiekkakivitemppelin rakentaminen aloitettiin vuonna 1213 ja sen uskotaan jatkuneen noin 40 vuotta. Rakennuksessa on koristeellisia graniitista ja diabaasista veistettyjä palkkeja ja pylväitä sekä pyramidimainen Vimana (vaakasuora porrastettu torni), joka on tehty kevyistä huokoisista tiilistä. Temppelin veistokset esittävät alueen tanssityylejä ja kakatiyan kulttuuria. Temppeli sijaitsee metsänreunassa viljelypeltojen keskellä, lähellä Kakatiyan rakentaman tekojärven rantaa. Se on rakennettu dharman periaatteiden mukaisesti osaksi luonnonmaisemaa. Temppeli on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2021.[1]
Temppeli on erinomainen esimerkki Kakatiya-kauden arkkitehtonisesta tyylistä, joka tunnetaan monimutkaisista kaiverruksistaan ja hienosta käsityöstään. Se on saanut nimen Ramappa temppelissä työskennelleen kuvanveistäjän mukaan. Arkkitehtooniseen tyyliin kuuluu tähden muotoinen pohjaratkaisu. Ramappa-temppelikompleksi koostuu useista rakennuksista, mukaan lukien päätemppeli, massiivinen tekoallas ja lukuisia pienempiä pyhäkköjä.[2]
Temppeli on tunnetu kyvystään kestää maanjäristyksiä ja muita luonnonmullistuksia. Sen kattotiilet ovat kevyitä ja huokoisia, ja aiheuttavat siksi vähemmän rasitusta tukirakenteille. Muurauksessaa ja rappauksessa käytettyyn laastiiin on perimätiedon mukaan sekoitettu kkananmunan valkuaisia, mikä tekee siitä joustavaa.[2][1] 2020-luvulla temppelissä on kuitenkin havaittu rakenteellisia vikoja, jotka liittyvät kosteuteen, kulumiseen ja rakenteissa kasvavaan jäkälään ja muihin kasvustoihin.[3]