Tässä artikkelissa aiomme tutkia aihetta Manasin kansallispuisto perusteellisesti analysoimalla sen eri näkökohtia ja sen mahdollisia vaikutuksia. Manasin kansallispuisto on aihe, josta on keskusteltu pitkään ja joka on relevantti eri yhteyksissä henkilökohtaisesta ammatilliseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme Manasin kansallispuisto:n eri näkökulmia sekä sen kehitystä ajan myötä. Samoin yritämme valaista Manasin kansallispuisto:n mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Toivomme, että tämä artikkeli voi tarjota laajan ja kattavan yleiskatsauksen Manasin kansallispuisto:stä ja auttaa lukijoita ymmärtämään paremmin tätä aihetta ja sen vaikutuksia.
Manasin kansallispuisto on etenkin tiikerin ja norsun suojeluun keskittynyt kansallispuisto ja Unescon maailmanperintökohde[1] Assamin osavaltiossa, Koillis-Intiassa Bhutanin rajalla.[2] Siellä elää harvinaisia endeemisiä eläinlajeja: kääpiösika[3] , Kachuga sylhetensis -kilpikonna, kultalanguri (Trachypithecus geei) ja vuohikaniini (Caprolagus hispidus). Siellä eli aiemmin sarvikuonoja, joiden arveltiin kuolleen sukupuuttoon, mutta vuonna 2007 sinne on siirretty sarvikuonoja muualta.[4]
Puisto sijaitsee Manas-joen varrella Himalajan juurella 176 kilometriä Guwahatin kaupungista. Lähin lentokenttä on Borjhar.[2]