Nykymaailmassa Ranskan kansalaisuus:stä on tullut toistuva ja erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassa. Alkuperäistään nykypäivään Ranskan kansalaisuus on vaikuttanut merkittävästi ihmisten elämään ja synnyttänyt keskusteluja, haasteita ja mahdollisuuksia. Kautta historian Ranskan kansalaisuus on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen, pohdinnan ja analyysin kohteena, ja he ovat tuoneet näkemyksensä ja tietämyksensä tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Ranskan kansalaisuus:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksesta kulttuuriin sen vaikutuksesta globaaliin talouteen. Tavoitteena on ymmärtää sen merkitys tänään ja sen heijastus tulevaisuuteen.
Ranskan kansalaisuus on laillinen suhde yksittäisen ihmisen ja Ranskan tasavallan kanssa. Kansalaisuus myönnetään usein ius sanguinis -periaatteella. Historiallisesti Ranskan kansalaisuus on perustunut ius soli -periaatteeseen, joskin ulkomaan kansalaisen Ranskassa syntynyt lapsi saa kansalaisuuden vasta aikuistuttuaan.[1]
Syntyperäisiä ranskalaisia ovat sellaiset henkilöt, joiden vähintään toinen vanhemmista on Ranskan kansalainen. Tämä on kyettävä todistamaan ennen lapsen 18. syntymäpäivää. Yli 18-vuotiaiden kohdalla kansalaisuuden voi saada syntyperän perusteella ainoastaan äidin puolelta, mikäli tämä on todistettavissa. Kaikissa tapauksissa vanhemman tulee olla Ranskan kansalainen viimeistään lapsen syntymäpäivänä.[2]
Ranskassa syntynyt ulkomaalainen voi saada Ranskan kansalaisuuden automaattisesti 18-vuotiaana; jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:[3]
Ranskassa ulkomaalaisille vanhemmille syntynyt lapsi voi kuitenkin luopua Ranskan kansalaisuudesta.[4]
Kansalaisuuden voi saada hakemuksella, mikäli hakija täyttää seuraavat ehdot:[5]
Hakijoilta edellytetään myös tyydyttävää suullista ja kirjallista ranskan kielen taitoa, jollaiseksi on määritelty B1 eurooppalaisella viitekehyksellä. Kielitaitovaatimukseen voi hakea vapautusta, mikäli hakijalla on koulutodistus jostakin ranskankielisestä maasta.[6]
Viiden vuoden asumisaikaa voidaan lyhentää kahteen vuoteen seuraavissa tapauksissa:[5]
Ranskan kansalaisen kanssa naimisissa oleva ulkomaalainen voi saada kansalaisuuden, mikäli avioliitto on kestänyt yli 4 vuotta ja pari on asunut tuon ajan Ranskassa yhtäjaksoisesti. Mikäli avioliitto on solmittu ulkomailla, siitä on täytynyt tehdä ilmoitus Ranskan väestötietojärjestelmään. Lisäksi ulkomaalaisen osapuolen on osoitettava tyydyttävä ranskan kielen taito.[7]
Ranskan muukalaislegioonassa palvelleet henkilöt voivat hakea kansalaisuutta kolmen vuoden palveluksen jälkeen. Aluksi myönnetään pysyvä oleskelulupa ja kansalaisuus jahka hakija on osoittanut halukkuutensa integroitua ranskalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi hakijan palvelushistorian täytyy olla hyvä.[8] Lisäksi sellaiset ulkomaalaiset muukalaislegioonan sotilaat, jotka haavoittuvat taistelussa taistellessaan Ranskan puolesta, saavat hakea kansalaisuutta välittömästi. Tämä periaate tunnetaan nimellä ”ranskalainen vuodatetun veren kautta” (ransk. Français par le sang versé).[9]
Ranska sallii kaksoiskansalaisuuden.[10] Ranskan kansalaiset ovat automaattisesti myös Euroopan unionin kansalaisia.[11]