Tämä artikkeli käsittelee Reino Honkanen:n aihetta yksityiskohtaisesti ja tyhjentävästi. Erilaisia Reino Honkanen:een liittyviä näkökohtia analysoidaan sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Keskustellaan asiaan liittyvistä eri kannoista ja mielipiteistä sekä Reino Honkanen:n vaikutuksista eri elämänalueille. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Reino Honkanen:stä, jotta he ymmärtävät perusteellisesti sen tärkeyden ja sen mahdolliset seuraukset nykymaailmassa.
Reino Edvard Honkanen (16. heinäkuuta 1909 Helsinki – 28. joulukuuta 1995) oli suomalainen upseeri, joka toimi Panssarikoulun johtajana.[1]
Honkasen vanhemmat olivat rautatieläinen Jalmari Honkanen ja Anna Tikkanen.[1]
Honkanen tuli ylioppilaaksi Helsingin koelyseosta 1928, Kadettikoulusta hän valmistui 1930. Talvisodassa Honkanen toimi komppanianpäällikkönä Jääkäripataljoona 1:ssä ja pataljoonankomentajana Jalkaväkirykmentti 64:ssä, jatkosodassa hän oli ensin mainitussa tehtävässä sekä esikuntapäällikkönä ja pataljoonankomentajana Jalkaväkirykmentti 16:ssä ja 19. Prikaatissa. Honkanen haavoittui Kendjärvellä vuonna 1941.[1]
Nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä Honkanen toimi Jääkäripataljoona 11:ssä vuodesta 1930 vuoteen 1939. Sotien jälkeen hän oli komentajan apulainen Jääkäripataljoona 4:ssä 1945–1952, Panssarikoulun johtaja 1952–1954, Savonlinnan sotilapiirin päällikkö 1954–1955, Jääkäripataljoona 4:n komentaja 1955–1957, Rauman sotilaspiirin päällikkö 1957–1959 ja Savon prikaatin esikuntapäällikkö 1959, ennen eroamistaan vakinaisesta palveluksesta.[1]
Honkanen ylennettiin vänrikiksi 1930, luutnantiksi 1932, kapteeniksi 1940, majuriksi 1941 ja everstiluutnantiksi 1952.[1]