Repaglinidi

Nykymaailmassa Repaglinidi on erittäin ajankohtainen aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Syntymisestään lähtien se on vaikuttanut tapaan, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, tapaan, jolla tiettyjä toimintoja suoritetaan, tai tapaan, jolla maailma nähdään. Repaglinidi on herättänyt kiistaa, on ollut tutkimusten keskipiste ja muuttanut monien keskustelujen kulkua. Tässä artikkelissa tutkimme Repaglinidi:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan ja pohdimme sen merkitystä nykymaailmassa.

Repaglinidi
Repaglinidi
Repaglinidi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-etoksi-4-amino]-2-oksoetyyli]bentsoehappo
Tunnisteet
CAS-numero 135062-02-1
ATC-koodi A10BX02
PubChem CID 65981
DrugBank DB00912
Kemialliset tiedot
Kaava C27H36N2O4 
Moolimassa 452,578
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 126–128 °C [1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 97 %[2]
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika n. 1 h[2]
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Repaglinidi (C27H36N2O4) on aromaattisiin amideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä tyypin 2 diabeteksen hoitoon.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa repaglinidi on väritöntä kiteistä ainetta. Yhdiste on kiraalista, ja lääkeaineena tehokas isomeeri on S-enantiomeeri. Repaglinidin S-enantiomeerin kiertokyky metanoliliuoksessa on +6,97.[1] Repaglinidin vaikutusmekanismi perustuu siihen, että se sitoutuu haiman β-solujen pintaan ja siten aktivoi insuliinin eritystä. Tämän seurauksena verensokeritaso laskee. Repaglinidiä voidaan käyttää joko yksistään tai yhdistelmälääkkeenä metformiinin kanssa tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Sen teho on verrattavissa glibenklamidiin.[2][3][4] Repaglinidin vaikutus alkaa nopeasti ja on suhteellisen lyhytkestoinen.[5]

Haittavaikutukset

Merkittävin repaglinidin haittavaikutus on hypoglykemia eli veren sokeritason laskeminen liian alhaiseksi. Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat ripuli, ummetus, vatsakivut, huonovointisuus sekä allergiset oireet, kuten ihottuma ja kutina.[5]

Lähteet

  1. ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1399. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Juha Rouru & Risto Huupponen: 45. Diabeteslääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 11.9.2017.
  3. ↑ Hilmar Bischoff: Oral Antidiabetic Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 11.9.2017.
  4. ↑ Gianluca Iacobellis: Drug-drug Interactions in the Metabolic Syndrome, s. 22–24. Nova Publishers, 2006. ISBN 978-1594549526 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 11.9.2017. (englanniksi)
  5. ↑ a b William J. Marshall,Márta Lapsley,Andrew Day,Ruth Ayling: Clinical Biochemistry, s. 315. Elsevier, 2014. ISBN 9780702051401 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 11.9.2017. (englanniksi)