Nykyään Ribérac:stä on tullut erittäin ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa. Tekniikan nopean kehityksen ja globaalin maiseman jatkuvan muutoksen myötä Ribérac:stä on tullut kiinnostava kohde kaiken ikäisille, sukupuolille ja sosioekonomisille tasoille. Olipa kyseessä työpaikalla, akateemisella tai henkilökohtaisella alalla, Ribérac on ratkaisevassa asemassa ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Ribérac:n merkitystä ja sen vaikutusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Lue lisää saadaksesi lisätietoja tästä jännittävästä aiheesta!
Ribérac | |
---|---|
Kunnantalo |
|
![]() vaakuna |
|
![]() ![]() Ribérac |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Ranska |
Alue | Uusi-Akvitania |
Departementti | Dordogne |
Arrondissementti | Périgueux |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 22,8 km² |
Väkiluku (2020) | 3 837 [1] |
– Väestötiheys | 168 as./km² |
Kunnan numero | 24352 |
Ribérac on kunta Lounais-Ranskassa Dordognen departementissa Uuden-Akvitanian alueella. Se sijaitsee Dronne-joen varrella, noin 37 kilometriä Périgueux’n kaupungista länteen.
Vuonna 848 normannit nousivat Dronne-jokea ylävirtaan ryöstämään Saint-Pierren luostaria Brantômessa. Périgordin ja Angoumoisin kreivien aloitteesta joen ylityspaikan lähettyville Ribéraciin perustettiin puolustusrakennus (castellarium). Noin vuonna 1000 perustettiin linna Château de Ribérac nykyisen hautausmaan kukkulalle. Vähitellen linnaa ympäröivään laaksoon rakentui kaupunki. Ranskan uskonsodissa 1500-luvulla linna joutui huonoon kuntoon ja se hylättiin, ja lopulta 1800-luvulla se tuhoutui kokonaan.[2]
Notre-Damen kirkko on rakennettu 1000-luvulla. Siellä kävivät linnan ympäristössä asuvat uskovaiset. 1500-luvun alussa kirjoitettiin kollegiaalisen kirkon perustamiskirjan. Ranskan uskonsodissa vuonna 1568 hugenotit sytyttivät kirkon tuleen. Notre Damen kollegiaalikirkko palautettiin katoliseen jumalanpalvelukseen 1800-luvun alussa, ja siitä oli tarkoitus tehdä pysyvä seurakuntakirkko. Se kuitenkin hylättiin vuonna 1935, ja jumalanpalvelukset siirrettiin uuteen kirkkoon. Entinen kirkkorakennus entisöitiin, ja vuonna 1988 se avattiin kulttuuritilana. Nykyisin se isännöi kesäaikaan lukuisia nykytaiteen näyttelyitä ja konsertteja.[3] [4]