Riitta Nelimarkka

Nykymaailmassa Riitta Nelimarkka on aihe, joka on herättänyt ihmisten huomion ja kiinnostuksen kaikilta elämänaloilta. Riitta Nelimarkka on osoittautunut monitahoiseksi aiheeksi, joka ansaitsee syvällisen tarkastelun. Kun jatkamme eteenpäin digitaaliaikana, Riitta Nelimarkka on edelleen relevantti ja ajankohtainen, ja se herättää kysymyksiä ja haasteita, jotka ansaitsevat käsitellä vakavasti ja harkiten. Tässä artikkelissa tutkimme Riitta Nelimarkka:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämäämme, jotta voimme valaista jatkuvasti kehittyvää aihetta.

Riitta Nelimarkka
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1948
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Bongan linna.
Donna est Fragile, 2009.
Play begins! Curtain Down!, 2009.
Kirja Seitsemän Veljestä, 1980–2011.
Without thinking too much, 2016, Helsinki.
Without thinking too much, 2023, Sastamala.

Riitta Leena Nelimarkka (oik. Nelimarkka-Seeck; s. 6. heinäkuuta 1948 Helsinki) on suomalainen kuvataiteilija, kirjailija ja animaatio-elokuvaohjaaja.[1] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 2008.[2]ja 2016 Ranskan valtion Arts et Lettres ritarikunnan upseerimerkki.

Nelimarkka kävi Vapaata taidekoulua. Hän valmistui kuvaamataidonopettajaksi Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1972 ja taiteen tohtoriksi vuonna 2001. Nelimarkka on tehnyt animaatioita, taidetekstiilejä, pystejä maalauksia, taidekirjoja, valokuvia, musiikillisia videoita, dokumenttielokuvia sekä grafiikkaa.

Nelimarkka teki läpimurtonsa palkituilla animaatioelokuvilla Sammon tarina ja Seitsemän veljestä. Ne ja animaatio Bagatelles 1-13 ovat kiertäneet lukuisilla festivaaleilla Teheranista ja Los Angelesista Meknesiin, Berliinistä ja Venetsiasta Leipzigiin, Annecyyn ja Reykjavikiin.

Nelimarkan kuvataidetta oli ensi kertaa esillä Helsingin kaupungin Kluuvin galleriassa vuonna 1973. Vuosien saatossa hänellä on ollut laajoja yksityisnäyttelyitä muun muassa Amos Andersonin taidemuseossa, Helsingin taidehallissa, Wäinö Aaltosen museossa Turussa, Hannover 2000 -maailmanäyttelyssä, FIDM-museossa Los Angelesissa, Monte Carlossa, Pariisissa, Liman kansallismuseossa, Hallwylska museetissa, Joensuun taidemuseo Onnissa ja Nelimarkka-museossa. Vuodesta 1990 Nelimarkalla on ollut pysyvä näyttely Bongan Linnassa Loviisassa.

Tohtorinväitös

Nelimarkan taiteen ehdoin laadittu väitös Taideteollisessa korkeakoulussa koostui kolmesta näyttelystä sekä kirjallisesta osuudesta Self Portrait, Elisen väitöskirja, variaation variaatio. Esitarkastajat puolsivat painatuslupaa äänin 2–1, ja korkeakoulun tutkimusneuvosto myönsi luvan äänin 5–4 (2 tyhjää).[3] Väitöstilaisuudessa vastaväittäjät puolsivat hyväksymistä. Taideteollisen korkeakoulun tutkimusneuvosto kuitenkin päätti hylätä työn äänin 6–2. Vastaväittäjistä toinen, Taneli Eskola, kertoi yllättäen ymmärtävänsä päätöstä ja piti ratkaisua ainoana järkevänä.[4]

Nelimarkka valitti päätöksestä ja tutkintolautakunta kumosi tutkimusneuvoston tekemän päätöksen. Väitöskirja hyväksyttiin helmikuussa 2001 äänin 2–1. Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio esitti, että taiteilijat tulisi vapauttaa kvasitieteellisistä harrastuksista ja että jos taideteollisella alalla tarvitaan tohtorin tutkintoja, ne tulisi suorittaa taiteen ehdoilla.[5] Nelimarkka julkaisi tapauksesta pamfletin Väitösfarssi – Taistelu hatusta.[6]

Yksityiselämä

Riitta Nelimarkka on professori Eero Nelimarkan pojantytär ja Neles Oy:n perustajan diplomi-insinööri Antti Nelimarkan tytär. Hän on naimisissa Jaakko Seeckin kanssa, ja heillä on kolme poikaa sekä kuusi lastenlasta. Pojista nuorin on dekkarikirjailija Max Seeck.[7]

Palkintoja

  • Florence biennale 2021 palkinto tekstiiliteoksesta My very determined grandma
  • Aleksis Kivi seuran kunniajäsenyys 2016
  • Ranskan valtion Arts et Lettres -ritarikunnan upseerimerkki vuonna 2016.[8]
  • Animaation sankari -arvonimi, Animaatioklinikka 2014
  • professorin arvonimi 2008[9]
  • Vuoden munkkalainen 2003
  • 7 Brothers II, pääpalkinto, Jerevanin elokuvajuhlat 2011
  • Kirjat Karmelia ja Babylonia palkittu Bolognan kansainvälisillä lastenkirja juhlilla 1990 ja 1992
  • Juryn erikoispalkinto animaatioelokuvalle 7 Brothers Giffonin kansainvälisillä lastenelokuvafestivaaleilla 1980
  • ASIFA eli animaatioelokuvantekijöiden kansainvälisen liiton raati valitsi 7 veljestä vuonna 1980 Roomassa yhdeksi parhaista vuosina 1979 ja 1980 valmistuneista animaatioelokuvista.[10]
  • Risto Jarva -palkinto 1985 animaatiosarjasta Bagatelles op. 1 - 13
  • Kirjavaliot 1983
  • Tampere international short film festival, kunniamaininta Suomen ensimmäisen kokoillan animaatioelokuvan kantaesityksestä 1979
  • Jussi-kunniakirja 1979
  • Kalevalaseuran nuorten palkinto 1974
  • Kritiikin Kannukset 1974
  • Elokuvan Valtionpalkinto 1972
  • Elokuvan laatupalkinto 1972, 1973 ja 1979

Tuotantoa

  • Hassuna I 2022 ja Hassuna II 2023 näyttelykokonaisuudet Sastamalan kivinavetassa ja taidekeskus Salmelan yhteydessä olevassa Vuohijärven kirkossa
  • La Scala, laaja villareliefinäyttely Helsingin musiikkitalossa 2019 - 2020.
  • Omnipotentia, triptyykki AaltoEE:n luentosaliin
  • Preludes, visualisointi 30 min. Debussyn preludeihin, RSO:n konsertti 6.4.2016 kapellimestarina Hannu Lintu
  • Without thinking too much, 13 m pitkä lasiteos, 2016 Sastamala
  • Vuodesta 2000 lukuisia yksityis-ja ryhmänäyttelyitä gallerioissa ja museoissa Soulista ja Dohasta Los Angelesiin sekä Euroopan eri kaupungeissa

Kirjoja

  • Apollon & Heloise, Seneca, 2023
  • Suun & silmäin iloja – Ravissements culinaires & artistiques. Taidekeittokirja suomi ranska. Riitta Nelimarkka ja Jarmo Kehusmaa, Seneca, 2022
  • Antti & Neles, Seneca, 2019, kirja DI Antti Nelimarkasta ja hänen yrityksestään Neles Oy
  • Elise's World, anakronistinen taidekirja, Tammi, 2014. Uusintapainos, Seneca, 2018.
  • Eero Nelimarkka, Tammi, uusintapainos, 2013.
  • Iso ja Pieni Universumissa, Tammi, 2010.
  • Seitsemän Veljestä, Tammi 2009.
  • Elisen epämuistelmat, Tammi, 2008.
  • The Marginal – Värityskirja, kuvia ja ajatelmia, ei heikkohermoisille, Art Print & Seneca, 2005.
  • Väitösfarssi, Seneca 2003.
  • Self portrait Elisen väitöskirja, Variaation variaatio, Seneca, 2000.
  • Giovanna, Seneca & Tammi, 1996.
  • Apollon, Seneca & Tammi, 1996.
  • Oceania, Seneca & WSOY, 1993.
  • Babylonia, Seneca & Tammi, 1991.
  • Karmelian ABC, Seneca & Tammi, 1990.
  • Tabula Rasa, WSOY, 1987.
  • Eero Nelimarkka (Jaakko Seeckin ja Pekka Suhosen kanssa), Weilin & Göös, 1984.
  • Galleria (Leena Krohnin kanssa), WSOY, 1983.
  • Iso ja Pieni universumissa, Weilin & Göös, 1983.
  • Seitsemän veljestä, Weilin & Göös, 1980 (5. p. 1999 Tammi).
  • Piispa Henrik ja Lalli, Gummerus, 1975.
  • Sammon ryöstö, Gummerus, 1974.
  • Avaruus (Appelqvist-Jännes-Nelimarkka), Gummerus, 1972.

Elokuvia

  • Eero Nelimarkka – per aspera ad astra, dokumentti 18 min 2017
  • Preludes 1-5, video, akvarellimontaaseja Claude Debussyn musiikkiin 2016
  • Bonga Castle, dokumentti, 2011.
  • Rabula new version, animaatio, 2011.
  • Birth of Rabula, 1995
  • Bagatelles, op. 1–13, 1985–1986.
  • Seitsemän veljestä 1979, Jaakko Seeck & Riitta Nelimarkka, kollaasi-animaatioelokuva[11] DVD, 2008
    • 7 Freres / 7 brothers / 7 Bröder, pitkä animaatio, uusi versio, 2011–2013 (ranska/englanti/ruotsi). (co-production Les Filmes du Paradoxe & Seneca).
  • Kirjava maa, 1975, lyhytanimaatio
  • Piispa Henrik ja Lalli 1975, lyhytanimaatio
  • Sammon tarina, 1972-1974, Riitta Nelimarkka & Jaakko Seeck, Kalevalaan perustuva kuusiosainen animaatio

Lähteet

  1. ↑ Kuka kukin on 2003, s. 649. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. ↑ Riitta Nelimarkasta professori ts.fi. 6.12.2008. Viitattu 26.3.2019.
  3. ↑ Uimonen, Anu: Tietokulma Nelimarkan väitöksen vaiheet Helsingin Sanomat. 10.2.2001. Viitattu 26.3.2019.
  4. ↑ Alftan, Maija: Riitta Nelimarkan väitöskirja hylättiin Helsingin Sanomat. 8.11.2000. Viitattu 26.3.2019.
  5. ↑ Raivio, Kari: Vearaskynä: Onko taiteilijan järkevää tekeytyä tutkijaksi? Helsingin Sanomat. 16.2.2001. Viitattu 26.3.2019.
  6. ↑ Lyhyesti: Riitta Nelimarkka kirjoitti kirjan väitösfarssista Helsingin Sanomat. 10.4.2003. Viitattu 26.3.2019.
  7. ↑ Tienhaara, Hilkka: Tässäkö seuraava Ilkka Remes? Dekkaritaivas sai uuden tähden. Iltalehti 25.8.2016. Viitattu 13.9.2016.
  8. ↑ Ranskalainen kunniamerkki Riitta Nelimarkalle Ranskan Suomen suurlähetystö. 17.6.2016. Viitattu 9.8.2016.
  9. ↑ Riitta Nelimarkasta professori Turun Sanomat. 7.12.2008. Viitattu 8.12.2008.
  10. ↑ Siekkinen, Marko: Suomen ensimmäinen animaatioelokuva toimii vieläkin - sielukkuus peittoaa tekniset heikkoudet Yle Uutiset. 20.11.2015. Yleisradio. Viitattu 14.12.2024.
  11. ↑ Leinonen, Tuula: 100 vuotta suomalaista animaatiota, s. 98–101, 260. Aalto ARTS Books, Helsinki 2014.

Aiheesta muualla