Nykymaailmassa Roald Aas:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Talouteen, kulttuuriin, politiikkaan ja jokapäiväiseen elämään kohdistuvista vaikutuksistaan terveyteen ja ympäristöön Roald Aas on saavuttanut vertaansa vailla olevan merkityksen. Vuosien varrella Roald Aas:n tutkimus ja analysointi on kehittynyt, mikä on mahdollistanut paremman ymmärryksen sen vaikutuksista ja seurauksista. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Roald Aas:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia ja haasteita nykymaailmassa.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
![]() | |||
Maa: ![]() | |||
Miesten pikaluistelu | |||
![]() | |||
![]() |
Squaw Valley 1960 | 1 500 m | |
![]() |
Oslo 1952 | 1 500 m | |
Yleisluistelun MM-kilpailut | |||
![]() |
Helsinki 1958 | yhteispisteet | |
EM-kilpailut | |||
![]() |
Oslo 1957 | yhteispisteet | |
![]() |
Oslo 1960 | yhteispisteet |
Roald Edgar Aas (25. maaliskuuta 1928 Oslo – 18. helmikuuta 2012[1]) oli norjalainen pikaluistelun olympiavoittaja, maantie- ja ratapyöräilijä.
Aas voitti talviolympialaisissa 1 500 metrillä kultaa Squaw Valleyssa 1960 ja pronssia samalla matkalla Oslossa 1952. Cortina d'Ampezzon kisoissa 1956 hän sijoittui 5 000 metrillä kuudenneksi ja 1 500 metrillä kymmenenneksi. Squaw Valleyssa hän oli pronssinsa lisäksi 5 000 metrillä 25:s ja 10 000 metrillä 23:s.[2][3]
Yleisluistelun MM-kilpailuista Aas saavutti pronssia vuonna 1958, samoin EM-kilpailuista vuosina 1957 ja 1960. Norjan mestaruuden hän voitti vuonna 1956, minkä lisäksi hän sijoittui seitsemästi hopealle ja kerran pronssille.[3]
Aas oli myös maantie- ja ratapyöräilyn Norjan mestari. Hänelle myönnettiin useamman lajin menestyksestään vuoden 1956 Egebergs Ærespris. Aas kuoli 83-vuotiaana 18. helmikuuta 2012.[1]
1924: Clas Thunberg | 1928: Clas Thunberg | 1932: Jack Shea | 1936: Charles Mathiesen | 1948: Sverre Farstad | 1952: Hjalmar Andersen | 1956: Jevgeni Grišin / Juri Mihailov | 1960: Roald Aas / Jevgeni Grišin | 1964: Ants Antson | 1968: Kees Verkerk | 1972: Ard Schenk | 1976: Jan Egil Storholt | 1980: Eric Heiden | 1984: Gaétan Boucher | 1988: André Hoffmann | 1992: Johann Olav Koss | 1994: Johann Olav Koss | 1998: Ådne Søndrål | 2002: Derek Parra | 2006: Enrico Fabris | 2010: Mark Tuitert | 2014: Zbigniew Bródka | 2018: Kjeld Nuis | 2022: Kjeld Nuis |