Robert Bunsen

Tässä artikkelissa Robert Bunsen analysoidaan yksityiskohtaisesti ja tarkastellaan sen eri puolia, sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykyään. Robert Bunsen:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla sen alkuperästä ajan myötä kehittymiseen. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkitaan erilaisia ​​näkökulmia, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää Robert Bunsen:n tärkeyttä ja merkitystä nykyään. Samoin tarkastellaan Robert Bunsen:een liittyviä tämänhetkisiä trendejä ja pohditaan sen roolia tulevaisuudessa.

Robert Bunsen

Robert Wilhelm Bunsen (30. maaliskuuta 1811 – 16. elokuuta 1899)[1] oli saksalainen kemisti.

Bunsen opiskeli Göttingenin yliopistossa ja valmistui tohtoriksi 19-vuotiaana vuonna 1830. Hän kiersi kolme vuotta eri yliopistoissa, mutta palasi luennoijaksi Göttingeniin 1834. Hän toimi professorina Kasselissa vuodesta 1836, Marburgissa vuodesta 1841 ja Heidelbergissä 1852–1899.

Bunsen tutki muun muassa metallisuolojen liukoisuutta arseenihappoon (H3AsO4). Hän keksi rautaoksidihydraatin vastamyrkkynä arseenimyrkytykseen. Bunsen oli kaksi kertaa vähällä kuolla arseenimyrkytykseen ja menetti toisen silmänsä räjähdyksessä.

Bunsen valmisti erilaisia kakodyylijohdannaisia , kuten kloridin, jodidin, fluorin ja syanidin. Tämä työ antoi vahvistusta Jöns Berzeliuksen radikaaliteorialle, jonka mukaan orgaanisessa kemiassa on mahdollisuus samoihin yhdisteisiin kuin epäorgaanisessa. Hän kehitti hiilielektrodin, jota voitiin käyttää Groven kennossa platinan sijasta. Tämän keksinnön ansiosta hän tuotti elektrolyysin avulla useita metalleja puhtaana.

Bunsen oli yksi valokemian pioneereja. Bunsen ja Gustav Kirchhoff kehittivät spektroskopiaa, ja Bunsen löysi sen avulla kaksi uutta alkuainetta, rubidiumin ja cesiumin. Vuonna 1855 Bunsen viimeisteli Michael Faradayn keksimän polttimen, joka nykyisin tunnetaan bunsenlampun nimellä.[2]

Lähteet

  1. ↑ Robert Wilhelm Bunsen
  2. ↑ Robert Bunsen and Gustav Kirchhoff Chemistry Heritage Foundation. Arkistoitu 12.12.2011. Viitattu 21.12.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla