Nykymaailmassa Roman Balajan:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe suurelle osalle väestöstä. Roman Balajan on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja fanien huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai vaikutuksensa vuoksi eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Roman Balajan:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen. Analysoimme myös asiantuntijoiden mielipiteitä ja tämänhetkisiä trendejä Roman Balajan:n ympärillä, tavoitteenamme tarjota kattava näkemys tästä nykytilanteessa niin tärkeästä aiheesta.
Roman Balajan | |
---|---|
![]() Roman Balajan vuonna 2021. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. huhtikuuta 1941 Nerkin Horatagh, Vuoristo-Karabahin autonominen alue, Neuvostoliitto |
Ammatti | elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja |
Ohjaaja | |
Tunnetuimmat ohjaukset | Lentoja unessa ja valveilla (1982/1983) |
Palkinnot | |
Neuvostoliiton valtionpalkinto (1987), Ukrainan kansantaiteilija (1997) |
|
Aiheesta muualla | |
Viralliset kotisivut | |
IMDb | |
Elonet | |
|
Roman Gurgenovytš Balajan (arm. Ռոման Գուրգենի Բալայան, Roman Gurgeni Balajan; ukr. Роман Ґурґенович Балаян, Roman Gurgenovytš Balajan; ven. Роман Гургенович Балаян, Roman Gurgenovitš Balajan); 15. huhtikuuta 1941 Nerkin Horatagh, Vuoristo-Karabahin autonominen alue, Azerbaidžanin SNT, Neuvostoliitto) on armenialais-ukrainalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja.[1][2][3]
Hän työskenteli Stepanakertin teatterissa näyttelijänä vuosina 1959–1961.[3] Sitten opiskeli Jerevanin teatteri-instituutissa (1962–64) ja jatkoi opintojaan Kiovan kansallisessa teatteri-, elokuva- ja televisioyliopistossa (–1969). Hänen työskenteli vuodesta 1970 lähtien kiovalaisen O. Dovženko -elokuvastudion palveluksessa. Vuosina 1996-2014 hän toimi Iljuzion films-yhtiön johtaja («Ілюзіон фільмз»).[1][3]
Hänen pitkä elokuvansa Lentoja unessa ja valveilla[4] (1983, ven. Полёты во сне и наяву, Poljoty vo sne i najavu) saavutti suurta suosiota perestroikan alkuaikoina Neuvostoliitossa. Elokuvan näki 6,5 miljoonaa katselijaa vuonna 1983.[5] Suomen ensi-ilta oli vuonna 1983 ja Yleisradio esitti elokuvan ykköskanavallaan vuonna 1985.[4] Vuonna 2021 elokuva luokiteltiin Ukrainan elokuvahistorian sadan parhaan elokuvan listan sijalle 7.[5][6][7]
Balajanin filmografiaa, ote ohjauksista (1969–):[2][1][3]
Balajan on palkittu useasti taiteellisista töistään. Hänen saamia yleisiä tunnustuksia ovat muun muassa Neuvostoliiton valtionpalkinto (1987), Ukrainan kansantaiteilija (1997)[12], taideakatemian jäsen (akateemikko, 2001), Ukrainan ansioritarikunnan kunniamerkit (III, II ja I luokka; 2001, 2008 ja 2016), Ruhtinas Jaroslav Viisaan ritarikunnan kunniamerkki (V luokka, 2020).[1][3]