Tämä artikkeli käsittelee aihetta Rooman diokeesit, joka on herättänyt suurta kiinnostusta useilla aloilla. Rooman diokeesit on kiinnittänyt asiantuntijoiden, harrastajien ja suuren yleisön huomion, joten on tärkeää analysoida ja syventää tätä aihetta. Kautta historian Rooman diokeesit:llä on ollut merkittävä rooli eri yhteyksissä ja se on vaikuttanut muun muassa sosiaalisiin, kulttuurisiin, poliittisiin ja taloudellisiin näkökohtiin. Siksi on välttämätöntä tutkia tätä aihetta perusteellisesti ymmärtääksesi sen vaikutus ja merkitys nykyään. Rooman diokeesit:n yksityiskohtaisen tutkimisen avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja päivitetyn näkemyksen tästä aiheesta, jotta voimme osaltaan rikastaa tietoa ja ymmärtää sen tärkeyttä.
Diokeesit (lat. dioecesis; m.kreik. διοίκησις, dioikēsis)[1][2] olivat myöhäisantiikin aikaisen Rooman valtakunnan hallinnollisia alueita, jotka perustettiin keisari Diocletianuksen aikana vuonna 293.[3][4] Diokeesit jakaantuivat provinsseihin, toisin sanoen ne muodostivat ylemmän hallintotason jo aiemmin olemassa olleiden provinssien yläpuolelle.[4] Diokeesien yläpuolella olivat myöhemmin puolestaan pretoriaaniprefektuurit.
Diokeesit perustettiin Diocletianuksen tetrarkia-uudistuksen yhteydessä noin vuonna 293 tai jonkin verran myöhemmin. Tätä ennen vastaava kreikankielinen sana dioikēsis oli tarkoittanut samaa kuin oikeudenkäyttöön liittynyt termi conventus latinassa. Diokeesihallinto alkoi hajota 500-luvulla ja katoaa historiasta 600-luvulla.[3]
Alkuperäisiä Diocletianuksen aikana perustettuja diokeeseja oli 12.[4] Vuoteen 395 mennessä osa diokeeseista oli jaettu kahtia tai nimetty uudelleen. Italian diokeesi jaettiin kahdeksi diokeesiksi, jotka olivat Italia annonaria ja Italia suburbicaria. Samoin Moesian diokeesi jaettiin kahdeksi diokeesiksi, jotka olivat Dacia ja Macedonia. Pannonian nimeksi tuli Illyricum ja Viennensiksen nimeksi Septem provinciae. Oriensin diokeesista erotettiin Aegyptuksen diokeesi. Näin diokeeseja oli lopulta 15.[3][sel 1][5][6]
Diokeesia johti vicarius eli pretoriaaniprefektin sijainen,[4] jolla oli alaisuudessaan paljon henkilökuntaa.[7] Diokeesihallinnon (samoin kuin pretoriaaniprefektuurihallinnon) ulkopuolella olivat ne provinssit (provincia proconsularis), joita johti prokonsuli, toisin sanoen Africa proconsularis, Achaea ja Asia;[8] sekä Rooman ja Konstantinopolin kaupungit, joita johti kaupunginprefekti.
Diokeesit | |
---|---|
n. vuosina 293–395[sel 2] | vuodesta 395[sel 3] |
Africa | Africa |
Asiana | Asiana |
Britannia | Britannia |
Gallia | Gallia |
Hispania | Hispania |
Italia | Italia annonaria |
Italia suburbicaria | |
Moesia | Dacia |
Macedonia | |
Oriens | Aegyptus |
Oriens | |
Pannonia | Illyricum |
Pontica | Pontica |
Thracia | Thracia |
Viennensis | Septem provinciae |
Selitykset: