Ruostesienet

Nykymaailmassa Ruostesienet:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe maailmanlaajuisesti. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Ruostesienet on ollut perustavanlaatuinen rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Olipa se vaikutus populaarikulttuuriin, panos teknologian kehitykseen tai historiallinen merkitys, Ruostesienet on luonut laajan tutkimus- ja tutkimuskentän, joka kiehtoo edelleen niin asiantuntijoita kuin harrastajiakin. Tässä artikkelissa tutkimme Ruostesienet:n monia puolia ja analysoimme sen merkitystä ja laajuutta eri alueilla ymmärtääksemme täysin sen merkityksen nykymaailmassa.

Ruostesienet
Ruostesientä (Puccinia recondita) vehnän lehdellä
Ruostesientä (Puccinia recondita) vehnän lehdellä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Pucciniomycotina
Lahko: Ruostesienet Pucciniales
Caruel
Synonyymit

Uredinales

Luokat [1]
  • Varsinaiset ruostesienet Pucciniomycetes
  • Cystobasidiomycetes
  • Agaricostilbomycetes
  • Microbotryomycetes
Katso myös

  Ruostesienet Wikispeciesissä
  Ruostesienet Commonsissa

Ruostesienet (Pucciniales)[2] ovat kasveissa loisina eläviä sienilajeja. Ne eivät koskaan muodosta itiöemiä, sillä sieni muodostaa helmi-itiöpesäkkeitä.[3]. Niiden rihmasto kasvaa isäntäkasvin solukkojen soluväleissä. Ne eivät yleensä tapa isäntäänsä. Ruostesieniin kuuluu viljelyskasvien tuholaisia.[4]

Ruostesienet ovat kehittyneet jo ennen kivihiilikautta.lähde? Elämänkiertonsa aikana niillä on usein kaksi isäntäkasvia, joiden molempien nimet ovat sienen nimessä. Esimerkiksi kuusen-talvikinruoste tuottaa kuusenkävyillä helmi-itiöitä, jotka tarttuvat talvikkeihin. Sieni talvehtii talvikin lehdissä ja kasvattaa talvi-itiöitä, jotka taas tarttuvat kuusen emikukintoihin touko-kesäkuussa.[5]

Kuusessa tuhoa aiheuttaa kuusen-tuomenruoste (Thekopsora areolata). Laji loisii tuomella ja kuusella, ja sitä voi torjua hävittämällä edellä mainitut kuusikoista.[6] Muita kuusta tuhoava ruostesieniä ovat kuusen-talvikinruoste (Chrysomyxa pyrolae), kuusen-suopursunruoste (Chrysomyxa ledi) ja kuusenkultaruoste (Chrysomyxa abietis).[7] Katajaa ja pihlajaa väli-isäntänään käyttää pihlajan-katajanruoste (Gymnosporangium cornutum).[8]

Eräät ruostesienet vaurioittavat viljoja, kuten esimerkiksi heinäkasveilla ja happomarjapensailla vuorotteleva happomarjan-heinänruoste eli mustaruoste (Puccinia graminis)[9][4], sekä erityisesti vehnää vaurioittava heinänviiruruoste eli keltaruoste (Puccinia striiformis).[10] Sienet häiritsevät viljan kasvua käyttämällä kasvin vettä ja ravinteita[11]. Tällöin kasvi ei kasva kunnolla, vaan jää pieneksi ja ohueksi, jolloin viljasadon määrä pienenee ja laatu heikkenee. Viljasadon pienentyminen aiheuttaa materiaalin menetystä viljateollisuudelle, sekä rahallista menetystä viljelijöille. Puccinia -suvun viljaruostesieniä tavataan ympäri maailmaa kaikkialla, missä viljaa kasvaa, sillä sienet levittäytyvät laajalle alueelle hyvin tehokkaasti tuulen kuljettaessa sienten itiöitä [11]. Paras tapa ehkäistä ruostesienten aiheuttamia haittoja on viljellä ruostesienille vastustuskykyisiä viljalajikkeita[11].

Ruostesienisukuja

Lähteet

  1. ↑ Hibbett, D.S., et al. (March 2007). "A higher level phylogenetic classification of the Fungi". Mycological Research. 111 (5): 509–547. http://dx.doi.org/10.1016/j.mycres.2007.03.004 http://www2.clarku.edu/faculty/dhibbett/AFTOL/documents/Hibbett_et_al_AFTOL_class_2007.pdf
  2. ↑ ruostesienet Finto - YSO. Viitattu 15.12.2020.
  3. ↑ Metsäntutkimuslaitos: Sienipolku - sieniopas (pdf) metsantutkimuslaitos.fi. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 04.11.2017.
  4. ↑ a b Rikkinen, Jouko: Leviä, sieniä ja leväsieniä. Yliopistopaino, 1999. ISBN 951-570-363-8
  5. ↑ Kankaanhuhta, V. ja Lipponen, K. Kuusentalvikkiruoste (Chrysomyxa pirolata) (Arkistoitu – Internet Archive) Syyskuu 2000. Metla. Metsätuho-opas.
  6. ↑ Tietoa kuusentuomiruosteesta. (Arkistoitu – Internet Archive) Turun opetustoimi
  7. ↑ Sienitaudit ja rakennehäiriöt (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lajit_kansi/gycorn-p.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Finfood (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Ruosteet | Berner – Kasvinsuojelu ja puutarhanhoito kasvinsuojelu.berner.fi. Arkistoitu 29.6.2018. Viitattu 12.12.2018.
  11. ↑ a b c Chen, X.: Epidemiology and control of stripe rust on wheat. Can. J. Plant Pathol. 27: 314–337 (2005), 2005.

Aiheesta muualla