Rustokalat

Nykyään Rustokalat on aihe, joka pitää yhteiskunnan jatkuvassa keskustelussa ja pohdinnassa. Alkuperäistään nykypäivään Rustokalat on ollut tutkimuksen, ihailun ja kiistan kohteena. Sen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään on kiistaton, ja sen vaikutus politiikan, kulttuurin, teknologian ja koulutuksen aloilla on ilmeinen. Kautta historian Rustokalat on kehittynyt ja mukautunut yhteiskunnan tarpeisiin ja vaatimuksiin, ja siitä on tullut välttämätön elementti nykyaikaisessa elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Rustokalat:een liittyviä eri näkökulmia ja näkökulmia analysoimalla sen merkitystä, seurauksia ja tulevaisuutta.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Rustokalat
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat
Chondrichthyes
Huxley, 1880
Alaluokat ja ylälahkot
Katso myös

  Rustokalat Wikispeciesissä
  Rustokalat Commonsissa

Rustokalat (Chondrichthyes) ovat yksi selkärankaisten (Vertebrata) luokista. Siihen sisältyvät hait (Selachimorpha), rauskut (Batoidea) ja sillikuningaskalat (Chimaeriformes).

Rakenne

Rustokalojen kallo ja tukiranka on pääosin rustoinen toisin kuin luukaloilla. Niillä ei ole uimarakkoa ja niiden iho on hammassuomujen peittämä. Rustokalojen suomut ovat erilaisia luukaloihin verrattuna. Rustokalojen suussa on useita rivejä hampaita, joista osa odottaa aina käyttövuoroaan. Niitä kutsutaan "ihohampaiksi" eli "dentikkeleiksi". Rustokaloilla on erittäin hyvä hajuaisti ja ne pystyvät tunnistamaan myös toisen eläimen ympärillä olevan heikon sähkökentän.

Lisäksi rustokalojen hengityselimistö kidukset poikkeavat hieman luukaloista. Kaikkien kalojen verenkierto on yksinkertainen sillä niiden sydämessä on vain yksi eteinen ja yksi kammio. Siis sydämeen tulee ja siitä lähtee hiilidioksidipitoista verta. Kaasujen kuten hapen ja hiilidioksidin vaihtuminen tapahtuu yleensä kiduksissa.

Rustokaloilla on sisäinen hedelmöitys, ja ne synnyttävät joko eläviä poikasia tai munivat munia. Ne saavat kerralla paljon vähemmän poikasia kuin luukalat, enimmillään 10–20 poikasta. Poikaset saavuttavat sukukypsyyden vasta 5–18 vuoden iässä.

Useimmat hait ovat petoja, mutta suurikokoisimmat hait käyttävät ravintonaan planktonia. Rauskut taas elävät meren pohjassa käyttäen ravintonaan muun muassa nilviäisiä ja äyriäisiä.

Luokittelu

Rustokaloilla on kaksi alaluokkaa; näistä koppapäisiin kuuluu vain yksi lahko. Vaihtoehtoisessa luokituksessa koppapääkalat luetaan omaksi luokakseen rustokalojen rinnalle.