Rustokudos

Jos jokin on aina kiinnittänyt huomiomme, se on Rustokudos. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen historiallisesta merkityksestä tai vaikutuksesta populaarikulttuuriin, Rustokudos on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Rustokudos:n vaikutusta, analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja tarjoamme ainutlaatuisen näkökulman tähän kiehtovaan aiheeseen. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Rustokudos on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmaan, ja olemme innoissamme voidessamme sukeltaa monimutkaisuuteen ja omituisuuksiin, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen niin monille ihmisille. Valmistaudu siis sukeltamaan Rustokudos:n kiehtovaan maailmaan ja tutustumaan kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota.

Ihmisen rustokudos merkittynä sinisellä värillä.

Rustokudos on eräs tukikudoksen tyyppi.[1] Rustoa esiintyy muun muassa niveltyvien luiden päissä, kylkiluissa, henkitorvessa, selkänikamien välilevyissä, nenässä ja korvissa.[2][3]

Rusto on puolijäykkää kudosta, eli se on taipuisaa mutta säilyttää muotonsa.[2][1] Taipuisuutensa rusto saa kollageenista ja aggrekaanista.[2]

Rustokudoksessa ei ole verisuonia, hermoja eikä imusuonia.[4] Ravinteensa rusto saa muun muassa nivelnesteestä diffuusion kautta.[2]

Rustosolut sijaitsevat ryppäittäin lakuunassa eli tiiviin kapselin sisässä. Rustosolut eivät juurikaan jakaannu, ja rustosolun kyky uudistua vaurioitumisen jälkeen on erittäin rajallinen.[2]

Yksilönkehityksen aikana rustokudos muovaa kehittyvien luiden muodon muodostamalla mallin, joka sitten luutuu.[2]

Ihmisen elimistön rustotyypit ovat lasirusto, kimmorusto ja syyrusto. Rustokudoksen tyyppi määräytyy sen perusteella, millaisia kuormitusvoimia rustoon kohdistuu.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b rustokudos Duodecim Terveyskirjasto. 18.10.2016. Viitattu 27.5.2022.
  2. ↑ a b c d e f g Yleistä rustosta Solunetti
  3. ↑ Heikki Hervonen: Kasvavatko nenä ja korvat koko elämän ajan? Helsingin Sanomat. 10.1.2012. Viitattu 27.5.2022.
  4. ↑ Sjastaad, Hove, Sand: "Physiolgy of Domestic Animals". Scandinavian Veterinary Press, 2003, s. 57.