Tässä artikkelissa käsittelemme Saksan 6. armeija-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen kehitystä ajan mittaan ja haasteita, joita se asettaa nyky-yhteiskunnalle. Lisäksi tarkastelemme asiaa koskevia erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä sekä mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, joita on ehdotettu asian ratkaisemiseksi. Tällä kattavalla analyysillä pyrimme tarjoamaan lukijoillemme laajan ja rikastuttavan yleiskatsauksen, jonka avulla he ymmärtävät paremmin Saksan 6. armeija:n tärkeyden ja monimutkaisuuden.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Kaksi käytettyä lähdettä nähtävästi yksityishenkilön sivustolta. |
6. armeija | |
---|---|
Toiminnassa |
10. lokakuuta 1939 – 3. helmikuuta 1943 5. maaliskuuta 1943 – 6. toukokuuta 1945 |
Valtio |
![]() |
Puolustushaarat |
![]() |
Koko | 2-5 armeijakuntaa, useita divisioonia |
Sodat ja taistelut | Toinen maailmansota |
Komentajat | |
Tunnettuja komentajia | Friedrich Paulus |
Saksan 6. armeija (saks. 6. Armee / Armeeoberkommando 6, AOK 6) oli Wehrmachtin sotilasyksikkö, joka osallistui Stalingradin taisteluun. Armeija oli ainoa saksalainen armeija, joka saarrettiin ja käytännössä tuhottiin kolmesti toisen maailmansodan aikana.
Saksan 10. armeija nimettiin 10. lokakuuta 1939 uudelleen 6. armeijaksi. Vuosina 1939–1941 se osallistui taisteluihin länsirintamalla osana armeijaryhmiä A, B, C ja D.[1] Kesäkuussa 1941 se liitettiin Etelän armeijaryhmään operaatio Barbarossaa varten. Se palveli itärintaman eteläisellä lohkolla armeijaryhmä B:n osana, kunnes lopulta antautui 2. helmikuuta 1943 puna-armeijalle Stalingradin taistelun päätteeksi.[1]
Stalingradissa 6. armeijan komentajana oli sotamarsalkka Friedrich Paulus, joka nimitettiin komentajaksi 20. tammikuuta 1941. Paulus oli aikaisemmin toiminut 6. armeijan esikuntapäällikkönä ja esikuntaupseerina OKH:ssa.[2]
Armeijankomentajina olivat:
6. armeija perustettiin uudelleen komentajanaan Karl Hollidt. Se taisteli Ukrainassa ja Romaniassa osana Etelän ja Etelä-Ukrainan armeijaryhmiä. Se piiritettiin ja tuhottiin jälleen suuressa motissa Itä-Romaniassa elokuussa 1944. Tällä kertaa armeijan esikunta kuitenkin selviytyi.
Armeijankomentajina olivat:
Lokakuussa 1944 uudelleenkoottu Maximilian Fretter-Picon johtama 6. armeija saartoi ja tuhosi kolme puna-armeijan panssariarmeijakuntaa. Vuoden 1945 armeija vetäytyi taistellen Unkariin, jossa se osallistui operaatio Frühlingserwacheniin. Epäonnistuneen operaation jälkeen armeija puolustautui puna-armeijan suurhyökkäystä vastaan kärsien suuria tappioita. Sen rippeet vetäytyivät Itävaltaan, jossa se antautui amerikkalaisille joukoille 8. toukokuuta 1945. b
Armeijankomentajina olivat:
Armeijat | 1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9. - 10. - 11. - 12. - 14. - 15. - 16. - 17. - 18. - 19. - 20. - 21. - 24. - 25. - Lappland - Ligurien - Ostpreussen - Norwegen |
---|---|
Panssariarmeijat | 1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - Afrika - Saksalais-italialainen panssariarmeija |
Laskuvarjoarmeijat | 1. laskuvarjoarmeija |