Tällä hetkellä Saksan itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnan eri alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen, akateeminen tai sosiaalinen taso, Saksan itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue on herättänyt huomiota ja herättänyt paljon keskustelua. Saksan itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue:n merkityksen kasvaessa jokapäiväisessä elämässämme on tärkeää ymmärtää sen vaikutukset, haasteet ja mahdollisuudet. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Saksan itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue:tä ja analysoimme sen vaikutusta elämämme eri osa-alueisiin. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Saksan itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue:stä on tullut aihe, jota ei voida sivuuttaa. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki, mitä on tiedettävä Saksan itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue:stä.
Saksan itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue (saks. Unabhängige Sozialdemokratische Partei Deutschlands, USPD) oli Saksassa vuosina 1917–1922 toiminut vasemmistososiaalidemokraattinen puolue, joka sijoittui aatteellisesti Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) ja Saksan kommunistisen puolueen (KPD) väliin.
USPD:n perustivat vasemmistososiaalidemokraatit, jotka eivät hyväksyneet sitä, että SPD tuki ensimmäisen maailmansodan aikana passiivisesti Saksan hallituksen sotapolitiikkaa linnarauhaksi kutsutun sovinnon nimissä. Oppositioryhmä muodosti keväällä 1916 sosiaalidemokraattisen työläisseuran (Sozialdemokratische Arbeitsgemeinschaft, SAG). Itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue perustettiin Gothassa 6.–8. huhtikuuta 1917 järjestetyssä kokouksessa.[1][2] Venäjällä puhjennut helmikuun vallankumous nostatti tuolloin vallankumouksellista intoa.[3] USPD saavutti pian laajan kannatuksen työläisten parissa järjestämällä suuria lakkoliikkeitä painostaakseen hallitusta lopettamaan sodan.[1][2] Puolueen ensimmäinen puheenjohtaja oli Hugo Haase.[2] Rosa Luxemburgin, Karl Liebknechtin ja eräiden muiden sodan alussa perustama spartakistiryhmä liittyi USPD:n yhteyteen mutta säilyi itsenäisenä järjestönä.[3][4]
Vuoden 1918 vallankumouksen yhteydessä USPD:n johto oli valmis jakamaan hallitusvastuun oikeistososiaalidemokraattien kanssa. Uudessa hallituksessa eli kansanvaltuutettujen neuvostossa oli kolme edustajaa kummastakin sosiaalidemokraattisesta puolueesta ja puheenjohtajuus oli jaettu Friedrich Ebertin ja Hugo Haasen kesken. USPD:n edustajat kuitenkin erosivat hallituksesta jo joulukuun 1918 lopussa, koska hallitus ei puuttunut armeijan ja Freikorps-joukkojen väkivaltaan vallankumouksellista vasemmistoa kohtaan.[2] Spartakistit erosivat USPD:stä joulukuussa 1918 ja perustivat kommunistisen puolueen KPD:n.[3][4] USPD sai Weimarin kansalliskokouksen vaaleissa tammikuussa 1919 vain 22 edustajaa, mutta kesäkuun 1920 valtiopäivävaaleissa se kohosi 84:llä edustajallaan valtiopäivien toiseksi suurimmaksi puolueeksi SPD:n jälkeen.[2] Baijerissa USPD:n Kurt Eisner johti paikallista vallankumousta ja tuli 8. marraskuuta 1918 osavaltion pääministeriksi. Eisnerin murha helmikuussa 1919 radikalisoi Baijerin USPD:n, jolla oli merkittävä rooli vuoden 1919 lyhytaikaisessa Baijerin neuvostotasavallassa.[1] Myös Haase murhattiin myöhemmin samana vuonna, mikä vahvisti puolueen sisäistä hajaannusta.[2]
Kiista puolueen liittymisestä kommunistiseen internationaaliin hajotti USPD:n Hallen puoluekokouksen lokakuussa 1920, ja huomattava osa puolueen jäsenistöstä liittyi saman vuoden joulukuussa uuteen kommunistiseen puolueeseen KPD:hen. Lähes koko jäljelle jäänyt USPD uudelleenyhdistyi SPD:n kanssa syyskuussa 1922.[2][1][3] Pieni joukko yhdistymistä vastustaneita aktiiveja perusti uuden puolueen, joka käytti USPD:n nimeä.[1] Tämä mitättömäksi jäänyt puolue yhdistyi vuonna 1931 vastaperustettuun Saksan sosialistiseen työväenpuolueeseen (SAPD).
USPD oli yksi vuonna 1921 muodostetun niin sanotun 2½ internationaalin tärkeimmistä perustajapuolueista.