Sallatunturi (Venäjä)

Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Sallatunturi (Venäjä), näkökohta, josta on keskusteltu pitkään. Sallatunturi (Venäjä) on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa, ja se on ratkaisevan tärkeä sen vaikutuksen ymmärtämisessä modernin yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin aikana analysoimme erilaisia ​​lähestymistapoja, joita on omaksuttu suhteessa Sallatunturi (Venäjä):een, sekä niiden vaikutuksia henkilökohtaisella, sosiaalisella ja globaalilla tasolla. Lisäksi tutkimme joitain viimeisimpiä Sallatunturi (Venäjä)-tutkimuksia ja keskustelemme mahdollisista seurauksista tulevaisuuteen. Tämän artikkelin tarkoituksena on viime kädessä tarjota täydellinen ja päivitetty näkymä Sallatunturi (Venäjä):stä, jotta lukijat ymmärtäisivät paremmin tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Tämä artikkeli käsittelee tunturialuetta Kantalahden piirissä Murmanskin alueella Venäjällä. Sallatuntureista Sallassa Lapissa Suomessa on eri artikkeli.
Vanha Sallatunturi ja Rohmoiva Suomen puolelta nykyisiltä Sallatuntureilta kuvattuna

Sallatunturi (ven. Саллатунтури)[1] on tunturialue Kantalahden piirissä Murmanskin alueen lounaisosassa Venäjällä. Tunturialue sijaitsee Suomen rajan tuntumassa Sallajoen länsipuolella.[1] Sallatunturi on kaksilakinen,[2][3] joista korkeampi pohjoinen huippu on 636 metriä meren pinnan yläpuolella.[1] Sallatunturi muodostaa länsipuolellaan sijaitsevien Rohmoivan ja Sotitunturin kanssa Sallatunturit[4][5][6] (vanhempi muoto Sallantunturit).[2][3]

Historia

Sallatunturi sisältyi Moskovan rauhassa 1940 Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin. Sallan silloinen kirkonkylä sijaitsi tunturialueen pohjoispuolella.[7] Hiihtomatkailu Sallatunturilla alkoi 1930-luvulla, jolloin matkailijoita houkuteltiin tunturi- ja retkihiihdolla sekä terveysmatkailulla. Kun Suomen Hiihtoliitto havaitsi Sallatunturin sopivaksi tunturihiihto- ja kilpailupaikaksi, siellä pidettiin olympiahiihtäjien leiri talvella 1935 ja Suomen ensimmäiset syöksylasku- ja pujottelumestaruuskisat vuonna 1937. Toiminnassa oli mukana paikallinen urheiluseura Sallan Karhut. Matkailijayhdistyksen Sallan paikallisosasto ja Rajaseutuyhdistys rakensivat rinteiden tuntumaan kaksi hiihtomajaa, Ylämajan vuonna 1936 ja Alamajan vuonna 1937. Lisäksi kirkonkylällä oli matkustajakoteja, ja majoitusta oli tarjolla myös kylän taloissa. Kirkonkylään suunniteltiin 1930-luvun lopulla myös hotellin rakentamista, mutta hanke kariutui talvisodan syttymiseen. Jatkosodan aikana Sallasta kaavailtiin vielä tärkeää talvimatkailukeskusta, mutta haaveet kariutuivat lopullisesti sotien jälkeisiin alueluovutuksiin.[8][9]

Lähteet

  1. ↑ a b c Venäläinen kartta vanhan Sallan alueesta Lapajärven kylän kotisivu. Viitattu 1.5.2012.
  2. ↑ a b Iso tietosanakirja 11, s. 822. Helsinki: Otava, 1936.
  3. ↑ a b Otavan iso tietosanakirja 7, s. 979. Helsinki: Otava, 1964.
  4. ↑ Nykysuomen tietosanakirja 2, maat ja paikat, s. 802. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18037-8
  5. ↑ Facta 2001 14, s. 331. Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-10235-0
  6. ↑ WSOY iso tietosanakirja, s. 242. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-20161-8
  7. ↑ Pieni tietosanakirja III, s. 1493. Helsinki: Otava, 1927. Project Runeberg Viitattu 9.6.2009.
  8. ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 162–163. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8 Väitöskirjan verkkoversio
  9. ↑ Heikkilä, Inka & Sax, Saara: Sallan hiihtokeskuksen historia 1930-luvulta vuoteen 2010, s. 43–52. Rovaniemen ammattikorkeakoulun matkailun koulutusohjelman opinnäytetyö, 2011. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 2.5.2012.

Aiheesta muualla