Alla olevassa artikkelissa syvennymme Santeri Louhelainen-aiheeseen ja löydämme kaiken, mitä sinun tarvitsee tietää siitä. Tämä artikkeli antaa sinulle täydellisen ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen Santeri Louhelainen:stä sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään, mukaan lukien sen vaikutus eri yhteyksissä. Liity kanssamme tälle matkalle, jonka aikana tutkimme sen vaikutuksia, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja, joita on ehdotettu tämän ongelman ratkaisemiseksi. Epäilemättä kutsumme sinut uppoutumaan tähän kattavaan analyysiin, jonka avulla voit ymmärtää Santeri Louhelainen:n merkityksen nykymaailmassa.
Santeri Louhelainen | |
---|---|
Kansanedustaja | |
30.11.1917–25.9.1918
|
|
Ryhmä/puolue | SDP |
Vaalipiiri | Kuopion itäinen |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 2. joulukuuta 1878 Juuka |
Kuollut | 8. syyskuuta 1923 (44 vuotta) Juuka |
Ammatti | mylläri |
|
Aleksander (Santeri) Louhelainen (2. joulukuuta 1878 Juuka – 8. syyskuuta 1923 Juuka) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918.[1] Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 Louhelainen, Matti Paasivuori ja Albin Koponen olivat niin sanotun tynkäeduskunnan ainoat sosialidemokraatit. Louhelainen pidätettiin jo heinäkuussa epäiltynä osallisuudesta kapinaan ja hän sai pitkän vankeustuomion.
Santeri Louhelaisen vanhemmat olivat mylläri Eerik Samuel Louhelainen (1831-1917) ja Helena Lovisa Ruokolainen (1845-1916).[1] Hän työskenteli isänsä tapaan myllärinä Juuanjoen Herralankoskessa sijaitsevassa Leskelän myllyssä, joka nykyään tunnetaan Juuan myllymuseona.[2] Louhelainen toimi Juukan nuorisoseuran puheenjohtajana ja oli vuonna 1906 perustamassa Juuan työväenyhdistystä.[3][4] Myöhemmin hän toimi sen puheenjohtajana oli sosialidemokraattien puoluetoimitsijana Pohjois-Karjalassa. Louhelaisella oli myös useita kunnallisia luottamustehtäviä.[1][5]
Marraskuussa 1917 Louhelainen nousi varasijalta eduskuntaan paikastaan luopuneen Severi Kurkisen tilalle.[1] Sisällissodan käynnistyessä hän ei ottanut vastaan kansanvaltuuskunnan tarjoamia tehtäviä, vaan lähti Albin Koposen kanssa pyrkimään kotiseudulleen. Miehet matkustivat junalla Helsingistä Pietariin ja päätyivät lopulta Petroskoihin. Kun bolshevikit eivät myöntäneet matkustuslupaa Suomeen he palasivat maaliskuun lopussa Viipuriin. Louhelainen kertoi piileskelleensä kaupungissa sisarensa luona ja vältelleensä punakaartin määräämää pakollista asevelvollisuutta. Viipurin valtauksen jälkeen Louhelainen palasi kotiinsa Juukaan. Hän oli lyhyen aikaa pidätettynä, mutta päästettiin vapaaksi tutkinnan jälkeen.[6] Louhelainen kuitenkin erotettiin Juuan kunnanvaltuustosta sekä kaikista luottamustehtävistään.[7]
Toukokuun lopussa Louhelainen osallistui tynkäeduskunnan istuntoihin toisena sosialidemokraattina Matti Paasivuoren rinnalla.[8] Juhannuksen jälkeen heidän joukkoonsa liittyi vielä Albin Koponen.[9] Heinäkuun puolivälissä Louhelainen ja Koponen pidätettiin tutkintoasiain päällikön Gustaf Aminoffin määräyksestä ja toimitettiin Sörnäisten kuritushuoneeseen muiden vangittujen kansanedustajien seuraksi.[10] Lokakuussa Louhelainen sai valtiorikosoikeudelta neljän vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksen valmistelusta.[11] Syynä olivat syksyn 1917 yleislakon aikaiset tapahtumat, jolloin hänen katsottiin perustaneen Juukaan työväen järjestyskaartin ja toimineen sen päällikkönä.[12] Louhelainen väitti ettei hän ollut perustamassa järjestyskaartia ja valinta päälliköksi tapahtui häntä itseään kuulematta. Todistajiensa mukaan Louhelainen kieltäytyi tehtävästä ja oli myöhemmin puhunut aseellista toimintaa vastaan.[13] Louhelaisen puolesta todisti myös hänen kämppäkaverinaan Helsingissä ollut teatterinjohtaja Victor Auer.[12] Tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus korotti tuomion seitsemäksi vuodeksi, mutta Louhelainen armahdettiin valtionhoitaja C. G. E. Mannerheimin päätöksellä jo kesäkuussa, kun hänen ei katsottu osallistuneen merkittävällä tavalla kapinaan.[14][15]
Vapautumisensa jälkeen Louhelainen työskenteli jälleen myllärinä ja toimi muun muassa Juuan kunnanvaltuuston puheenjohtajana.[16] Hän kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen 44-vuotiaana syyskuussa 1923.[17] Louhelainen oli perheetön. Hänen haudallaan Juuan hautaumaalla on työväenyhdistyksen pystyttämä muistomerkki.[18]