Seinäraunioinen

Seinäraunioinen:n aihe on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua monissa piireissä tutkijoista ja asiantuntijoista tavallisiin ihmisiin. Tämä aihe on ollut kattavan tutkimuksen, intohimoisen keskustelun ja syvällisten pohdiskelujen kohteena ympäri maailmaa. Ajan myötä Seinäraunioinen on ollut olennainen osa yhteiskuntaa ja sillä on ollut ratkaiseva rooli monien ihmisten elämässä. Kulttuurin ja historian vaikutuksista teknologiaan ja tieteeseen Seinäraunioinen on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Seinäraunioinen:n kohokohtia ja asiaankuuluvia näkökohtia ja keskustelemme sen tärkeydestä nykyisessä kontekstissa.

Seinäraunioinen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Polypodiopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Raunioiskasvit Aspleniaceae
Suku: Raunioiset Asplenium
Laji: ruta-muraria
Kaksiosainen nimi

Asplenium ruta-muraria
L.

Katso myös

  Seinäraunioinen Wikispeciesissä
  Seinäraunioinen Commonsissa

Seinäraunioinen (Asplenium ruta-muraria) on Euroopassa ja Aasiassa kasvava kalkkikallioiden saniainen. Suomessa laji on harvinainen ja se on luokiteltu vaarantuneeksi[1]. Se on rauhoitettu Kainuun, Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueella[2] sekä Ahvenanmaalla.[3]

Ulkonäkö ja koko

Seinäraunioisen itiöpesäkkeistöjä.

Seinäraunioisen maavarsi on lyhyt ja tummasuomuinen. Lehdet kasvavat 6–24 cm korkeiksi ja kasvavat yleensä pieninä, tiheinä kimppuina. Lehden ruoti on vihreä tummaa tyveä lukuun ottamatta. Ruoti on 1–2 kertaa lehtilavan pituinen. Lapa on leveänpuikea, 3–8 cm pitkä ja 2–3 kertaa parilehdykkäinen. Pikkulehdykät ovat vastapuikeita tai vinoneliömäisiä sekä hammaslaitaisia tai säännöttömästi liuskaisia. Tasasoukat, katesuomuiset itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla lehtisuonten sivussa. Seinäraunioisen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa. Kypsinä itiöpesäkeryhmät peittävät koko liuskan alapinnan.[4]

Seinäraunioinen voi risteytyä joskus liuskaraunioisen (A. septentrionale) kanssa.[5]

Levinneisyys

Seinäraunioista tavataan laajalla alueella Marokosta ja Algeriasta Eurooppaan, jossa lajia kasvaa lähes koko mantereella. Suomessa, Baltian maissa ja Venäjällä esiintyminen muuttuu kuitenkin varsin laikuttaiseksi. Kaukasukselta seinäraunioisen levinneisyysalue jatkuu läpi Aasian Himalajalle ja Kiinaan asti.[5]

Suomessa seinäraunioisen kanta on vahvimmillaan Varsinais-Suomessa sekä Koillismaalla Kuusamon ja Sallan alueilla Venäjän rajan tuntumassa. Muualla maassa laji tunnetaan Ahvenanmaalta, jossa se on hyvin harvinainen, sekä yksittäinen esiintymä Etelä-Savosta.[6]

Elinympäristö

Seinäraunioinen kasvaa kalkkikivikallioilla ja -soraikoilla.[4][3]

Lähteet

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet

  1. ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 188. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa(160/1997) (PDF) ymparisto.fi. Viitattu 2.4.2021.
  3. ↑ a b Ålands flora 2010, s. 100.
  4. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 56.
  5. ↑ a b Den virtuella floran: Murruta (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 10.10.2011.
  6. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Seinäraunioisen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.10.2011.

Aiheesta muualla