Seitsenruototokko

Seitsenruototokko on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion vuosien varrella. Yhteiskuntaan ja kulttuuriin vaikuttamisellaan tämä aihe on herättänyt jatkuvaa keskustelua ja jättänyt jälkensä historiaan. Alkuperäistään nykytrendeihin Seitsenruototokko on kehittynyt ja säilyttänyt merkityksensä eri yhteyksissä. Tässä artikkelissa tutkimme Seitsenruototokko:een liittyviä eri puolia ja näkökulmia, tutkimme sen vaikutusta eri alueilla ja roolia jokapäiväisessä elämässä.

Seitsenruototokko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Silmälläpidettävä [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Gobioidei
Heimo: Tokot Gobiidae
Suku: Gobiusculus
Duncker, 1928
Laji: flavescens
Kaksiosainen nimi

Gobiusculus flavescens
(Fabricius, 1779)

Katso myös

  Seitsenruototokko Wikispeciesissä
  Seitsenruototokko Commonsissa

Seitsenruototokko (Gobiusculus flavescens) on Itämeressä rakkolevävyöhykkeessä viihtyvä pieni kalalaji. Se on sukunsa Gobiusculus ainoa laji.

Ulkonäkö ja koko

Seitsenruototokko kasvaa 4–6 senttimetrin mittaiseksi. Kalan punaruskeassa vartalossa on naaraalla yksi, koiraalla kaksi suurta täplää. Selkäevät ovat punavalkoraitaiset, ja etummaisessa selkäevässä on 6–8, yleensä seitsemän ruotoa. Seitsenruototokko muistuttaa hietatokkoa, liejutokkoa ja mustatokkoa.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

Seitsenruototokko elää Pohjois-Euroopan rannikoilla, pääasiassa Itä-Atlantin vesillä ja myös Itämeressä.[4]

Suomessa laji esiintyy Lounaisrannikolla lähinnä Hangon ja Porin välisellä merialueella.[2]

Ravinto ja elintavat

Seitsenruototokko syö planktonia.[3] Se elää rakkolevävyöhykkeessä,[3] kirkkaissa vesissä jopa 15 metrin syvyydessä. Muista tokoista se poikkeaa siinä, että se ei lepää pohjassa vaan uiskentelee vedessä lähes koko ajan. Sukukypsyyden seitsenruototokko saavuttaa vuoden ikäisenä.[5] Seitsenruototokko kutee kesäkuusta elokuuhun. Kutuaikaa ennen koiraan värit voimistuvat. Koiras vartioi mätiä sen kuoriutumiseen asti. Nämä tokot kuolevat ensimmäisen kutunsa jälkeen.[3]

Lähteet

  1. ↑ Herler, J., Kovacic, M. & Williams, J.T.: Gobiusculus flavescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b Seitsenruototokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
  3. ↑ a b c d Särki (Rutilus rutilus) Luontoportti. NatureGate Promotions Finland. Viitattu 29.12.2019. (suomeksi)
  4. ↑ *Gobiusculus flavescens (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 27.1.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715