Seleniitti

Tämän päivän artikkelissa puhumme Seleniitti:stä. Seleniitti on aihe, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Siitä on tullut monille kiintopiste, joko sen nykypäivän merkityksen, päivittäisen elämän vaikutuksen tai historiallisen merkityksen vuoksi. Syntymisestään lähtien Seleniitti on synnyttänyt kaikenlaisia ​​mielipiteitä ja se on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Seleniitti:n eri puolia, analysoimme sen vaikutuksia ja keskustelemme sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa. Epäilemättä Seleniitti on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja josta voi oppia paljon.

Tämä artikkeli käsittelee ionia. Seleniitti on myös mineraali.
Seleniitti-ionin rakenne
Seleniittianionin kalottimalli

Seleniitti (SeO32-) on anioni, joka muodostuu seleenihapokkeen protolysoituessa. Myös seleenihapokkeen suolat sisältävät seleniitti-anionin ja niitä kutsutaan seleniiteiksi. Seleniitit toimivat seleenin lähteinä esimerkiksi kasveille.

Rakenne

Seleniitti-ioni on muodoltaan pyramidimainen ja seleeniatomi on pyramidin huippu. Seleenin ja happiatomien väliset etäisyydet ovat 1,72 Å. Seleniittianionin rakenteessa seleeniatomilla on vapaa elektronipari, joka toimii kiinteissä seleniiteissä "näkymättömän" ligandin tavoin, mikä vaikuttaa niiden kiderakenteeseen.[1][2]

Ominaisuudet

Seleniitti-ioni muistuttaa ominaisuuksiltaan isomorfista sulfiitti-ionia, mutta on voimakkaampi hapetin. Happamissa olosuhteissa seleniitti-ioni esiintyy vetyseleniitti-ioneina (HSeO3-), ja tällaisia liuoksia kuumennettaessa muodostuu diseleniitti-ioneja (Se2O52-). Vetyseleniiteistä ainoastaan skandiumvetyseleniitin rakenne tunnetaan hyvin.[1][3][4]

Valmistus

Seleniittejä voidaan valmistaa neutraloimalla seleenihapoketta metallioksideilla tai -hydroksideilla. Useita seleniittejä saadaan myös kuumentamalla seleenidioksidia metallioksidin kanssa.[1][3][4][5]

Na2O + Se2 → Na2SeO3

Seleniittejä käytetään muun muassa lannoitteissa ja natrium-, sinkki-, ja bariumseleniittejä lasinvalmistuksessa.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 583. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.12.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Francesco A. Devillanova: Handbook of chalcogen chemistry, s. 354. RSCPublishing, 2007. ISBN 978-0-85404-366-8 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 27.12.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b J. E. Hoffmann & M. G. King : "Selenium and Selenium Compounds", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
  4. ↑ a b c Bernd E. Langner: "Selenium and Selenium Compounds", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002.
  5. ↑ N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 778. (2nd Edition) Butterworth Heinemann, 1992. ISBN 0-7506-3365-4 (englanniksi)