Nykymaailmassa Seleenihapoke:stä on tullut erittäin tärkeä ja merkityksellinen aihe. Seleenihapoke on asettanut itsensä keskustelun ja keskustelun keskipisteeksi, koska se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella alalla Seleenihapoke:n vaikutus on kiistaton, mikä herättää jatkuvaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Kautta historian Seleenihapoke on ollut tutkimuksen ja analyysin kohteena, ja se on kehittynyt ja mukautunut nykymaailman muuttuviin todellisuuksiin ja tarpeisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Seleenihapoke:n monia puolia ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Tarjoamme kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja merkityksen nykymaailmassa.
Seleenihapoke | |
---|---|
![]() |
|
![]() |
|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 7783-00-8 |
PubChem CID | 1091 ja 18762062 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | H2SeO3 |
Moolimassa | 128,976 g/mol |
Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine |
Sulamispiste | 70 °C (hajoaa) [1] |
Tiheys | 3,0 g/cm3[1] |
Liukoisuus veteen | 167 g/100ml (20 °C)[1] |
Seleenihapoke (H2SeO3) on keskivahva kaksiarvoinen seleenin happihappo. Seleeni voi muodostaa myös seleenihappoa. Seleenihapokkeen suolat ovat vetyseleniittejä tai seleniittejä.
Seleenihapoke muistuttaa monilta ominaisuuksiltaan rikkihapoketta, mutta on pysyvämpi yhdiste. Seleenihapoketta muodostuu seleenidioksidin liuetessa veteen.[2]
Seleenihapoketta syntyy myös seleenin ja laimean typpihapon välisellä reaktiolla. [2]
Seleenihapoke on heikompi happo kuin rikkihapoke, mutta vahvempi kuin esimerkiksi etikka-, bentsoe- tai hiilihappo. Seleenihapokkeen protolyysireaktio on kaksiosainen. [3]
Seleenihapoke kykenee hapettamaan jodidi-ionit jodiksi, divetysulfidin rikiksi, rikkihapokkeen rikiksi ja hydratsiinin typeksi. Samalla se itse pelkistyy alkuaine seleeniksi. Yhdisteen hapettavia ominaisuuksia käytetään hyväksi muun muassa orgaanisen kemian synteeseissä.[2]
Seleenihapoke on syövyttävää ja myrkyllistä. Yhdisteen joutuminen hengitysteihin aiheuttaa pääkipua ja hengitys vaikeutuu. Nieleminen aiheuttaa huonovointisuutta, johon liittyy oksentamista ja pahimmillaan tajuttomuus. Pitkäaikainen altistuminen yhdisteelle voi aiheuttaa vaurioita keskushermostossa ja maksassa. [1]