Sellosarjat (Bach)

Nykymaailmassa Sellosarjat (Bach) on tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sellosarjat (Bach):stä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka on herättänyt kiihkeää keskustelua ja kiihkeää keskustelua joko yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuuriin tai akateemisen yhteiskunnan merkityksen vuoksi. Sellosarjat (Bach) on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen syntymisestään nykypäivään, joten se on aihe, jota kannattaa tutkia perusteellisesti ymmärtääkseen sen todellisen laajuuden ja merkityksen nykymaailmassa.

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Ensimmäisen sellosarjan ensimmäinen sivu Anna Magdalena Bachin käsikirjoituksena

Johann Sebastian Bachin kuusi sellosarjaa on sävellyskokonaisuus soolosellolle. Bach sävelsi teokset vuosina 1717–1723 toimiessaan Cöthenissä (nyk. Köthen) Kapellmeisterina.

Oletetaan, että teokset olisivat alun perin tarkoitetut etydeiksi. Sellosarjojen yhdenmuotoisuus viittaa siihen, että ne on sävelletty yhdeksi kokonaisuudeksi, mahdollisesti cötheniläiselle sellistille Christian Ferdinand Abelille (1683–1737) taikka Christian Bernhard Linikelle (1673–1751).

Sellosarjojen alkuperäiset käsikirjoitukset eivät ole säilyneet. Bachin toisen vaimon Anna Magdalena Bachin käsin kirjoittama kopio on kuitenkin säilynyt, ja teoksien asun uskotaankin olevan varsin lähellä alkuperäistä.

Teoksien rakenne

1. sellosarjan osien ensimmäiset tahdit
Johann Sebastian Bach: 1. Sellosarja BWV 1007, Pablo Casals, 1929–1939

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Bach lisäsi sellosarjoihinsa lisätansseja barokkisarjan perusosien lisäksi, jotka ovat allemande, courante, sarabande ja gigue. Kahdessa ensimmäisessä on menuettipari, kolmannessa ja neljännessä kaksi bourréeta ja kahdessa viimeisessä kaksi gavottia. Lisätanssit oli tarkoitus esittää alternativement, eli ensimmäinen kahdesta tanssista kerrattiin toisen tanssin jälkeen. Jokaisen sarjan aloittaa preludi, toinen osa on allemande, kolmas courante ja viimeinen, kuudes, gigue.

Kuudes sarja poikkeaa muista niin, että sen soittamiseen vaaditaan sello, jossa on viides kieli, joka viritetään e¹:hen eli kvinttiä korkeammalle kuin tavallisen sellon ylin kieli. Ammattilaiset voivat soittaa sen myös tavallisella 4-kielisellä sellolla. Viidennessä sarjassa Bach puolestaan käyttää scordaturaa eli kielten tavallisesta poikkeavaa viritystapaa, jossa sellon ylin kieli viritetään a:sta alas g:hen. Tämän oletetaan liittyvän siihen, että sama sarja on olemassa myös g-molliversiona luutulle (BWV 995) (Katso Bachin luuttuteokset).

Sarjat ja niiden sävellajit

  • Sarja no. 1, G-duuri (BWV 1007)
  • Sarja no. 2, d-molli (BWV 1008)
  • Sarja no. 3, C-duuri (BWV 1009)
  • Sarja no. 4, Es-duuri (BWV 1010)
  • Sarja no. 5, c-molli (BWV 1011)
  • Sarja no. 6, D-duuri (BWV 1012)

Myöhempi historia

Bachin sellosarjat olivat pitkään unohduksissa aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Kun Pablo Casals oli löytänyt sellosarjojen nuotit barcelonalaisesta musiikkikaupasta ja harjoitellut teoksia kahdentoista vuoden ajan, hän aloitti soolosellosarjan julkisen esittämisen. Näin sarjat palasivat laajempaan tietoisuuteen. Pablo Casals levytti sarjat vuosina 1929–1939.

Luettelo Bachin sellosarjojen levytyksistä

Aiheesta muualla