Septimontium

Septimontium:n teema on vuosien varrella kiinnittänyt monien ihmisten huomion ja uteliaisuuden. Se on aihe, joka on herättänyt keskustelua, keskustelua ja pohdintaa yhteiskunnan eri osa-alueilla. Akateemisesta kentästä populaarialalle Septimontium on ollut tutkimuksen, analyysin ja tutkimisen kohteena. Yhteiskunnan edetessä ja kehittyessä Septimontium:n kiinnostavuus ja merkitys muuttuu jatkuvasti, laajenee uusille alueille ja herättää uusia kysymyksiä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Septimontium:n merkitystä ja vaikutusta eri yhteyksissä sekä sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.

Septimontium on antiikin Rooman kaupungin varhaishistoriaan liittyvä käsite, jonka alkuperä ja merkitys on osittain epäselvä. Varmuudella se oli erään kaupungissa vietetyn juhlan nimi. Nimestään huolimatta juhla ei liity Rooman seitsemään kukkulaan.[1][2][3][4]

Juhla

Septimontium (lat. Septimontiale sacrum)[5] oli hyvin vanhaa alkuperää ollut juhla, jota vietettiin 11. joulukuuta. Siihen kuului ainakin puhdistava kulkue, joka kulki Palatiumin ja Esquilinuksen ympäri. Juhla mainitaan kalentereissa sekä useita kertoja kirjallisuudessa, erityisesti seuraavissa kohdissa:[2]

  • Varro, De lingua Latina 6.24: ”Septimontium-päivä on nimetty näiden seitsemän kukkulan mukaan, joilla kaupunki sijaitsee; se on juhla, joka ei kuulu koko kansalle, vaan vain kukkuloilla asuville, samaan tapaan kuin Paganalia, joka on yhden alueen asukkaiden juhla” (”Dies Septimontium nominatus ab his septem montibus in quis sita urbs est feriae non populi sed montanorum modo ut Paganalia qui sunt alicuius pagi”).[2]
  • Festus, De verborum significatione 348: ”Septimontium, kuten Antistius Labeo sanoo, on juhla, jota vietetään näillä kukkuloilla: Palatium, jossa suoritetaan uhri nimeltä Palatuar; Velia, jossa suoritetaan toinen uhri; Fagutal, Subura, Cermalus, Oppius, Caelius ja Cispius” (”Septimontio, ut ait Antistius Labeo, hisce montibus feriae: Palatio cui sacrificium quod fit Palatuar dicitur; Veliae cui item sacrificium; Fagutali, Suburac, Cermalo, Oppio, Caelio monti, Cispio monti”).[2]
  • Festus, De verborum significatione 341: ”He kutsuivat päivää Septimontiumiksi, koska seitsemässä paikassa suoritettiin uhreja: Palatiumilla, Velialla, Fagutalilla, Suburassa, Cermaluksella, Caeliuksella, Oppiuksella ja Cispiuksella” (”Septimontium appellabant diem festum quod in septem locis faciebant sacrificium: Palatio, Velia, Fagutali, Subura, Cermalo, Caelio, Oppio et Cispio”).[2]
  • Plutarkhos, Roomalaisia kysymyksiä (Quaestiones Romanae) 69: ”Septimontium-juhlaa vietetään sen vuoksi, että seitsemäs kukkula lisättiin kaupunkiin ja Roomasta tuli seitsemän kukkulan kaupunki” (”τὸ δὲ Σεπτομούντιον ἄγουσιν ἐπὶ τῷ τὸν ἕβδομον λόφον τῇ πόλει προσκαταϝεμηθῆναι καὶ τὴν ῾Ρώμην ἑπτάλοφον γενέσθαι”).[2]

Festuksen antamat kukkuloiden luettelot sisältävät kahdeksan kukkulaa, vaikka sanovatkin kukkuloita olevan seitsemän. Siksi yksi kahdeksasta mainitusta nimestä on mitä ilmeisimmin jätettävä pois, ja valinta on usein kohdistunut Suburaan, joka ei millään tavoin ole kukkula tai vuori (mons).[2] Oppius ja Cispius olivat ennemmin Esquilinuksen kielekkeitä kuin omia kukkuloitaan. Fagutal taas oli Esquilinuksen harjanne ja osa Oppiusta, ja Cermalus Palatiumin haarauma.[3]

Alkuperäinen merkitys

Varron mukaan Septimontium olisi ollut kaupungin nimi ennen kuin sitä alettiin kutsua Roomaksi.[2][6] Väite näyttäisi saavan tukea myös Johannes Lyydialaiselta.[2][7]

On selvää, että jotkut roomalaiset muinaistutkijat uskoivat, että juhlan alkuperä olisi ollut siinä, kun seitsemän kukkulaa tai niiden osia sisällytettiin kaupungin rajojen sisäpuolelle. Tämä näkyy myös siinä, että nimityksen katsottiin yleisesti tulleen sanoista septem (”seitsemän”) + mons (”vuori”). Tutkijat olivat kuitenkin erimielisiä siitä, mitkä nämä kukkulat olivat.[2][4][8] Ainakin on selvää, ettei Septimontiumin käsite liittynyt suoraan myöhemmin tunnettuihin Rooman seitsemään kukkulaan: kaikki mainitut lähteet luettelevat kukkulat, jotka eivät vastaa näitä seitsemää.[3]

Epäselvää sen sijaan on, oliko nimitys ”Septimontium” todella käytössä kaupungin kasvun varhaisessa vaiheessa, ennen yleisesti tunnettua Servius Tulliuksen nimiin laitettua ”neljän alueen kaupunkia” (regiones quattuor), vai oliko tämä vain myöhempien muinaistutkijoiden keksimä selitys juhlan nimelle. On todennäköistä, että esimerkiksi Labeon mainitsemat alueet kuuluivat jossain vaiheessa ennen Servius Tulliuksen aikaa kaupungin rajojen sisään. On kuitenkin epätodennäköistä, että kyseessä olisi ollut ainakaan Rooman kaupungin varhaisempi nimi.[2] Sen sijaan Septimontium-vaiheessa eri kukkuloilla vaikuttaa olleen vielä omat asutuksensa, jotka eivät vielä muodostaneet yhtenäistä kaupunkia. Siksi arvellaan, että nimitys tulisi todellisuudessa sanoista saepti montes, ”aidatut kukkulat”.[1]

Huomiota herättää se, ettei Septimontiumiin liitettyjen kukkuloiden luettelossa esiinny Capitoliumia tai Aventinusta, aivan kuin ne oli jätetty pois Numa Pompiliuksen kaupungista ja Servius Tulliuksen neljän alueen kaupungista. Erään teorian mukaan lueteltuja kukkuloita yhdistää se, että niissä kaikissa oli Argei-pyhäkköjä. Näin voi olla, että Septimontium-juhlan olisi perustanut Numa, joka oli vastuussa monista muistakin kaupungin uskonnollisista perinteistä. Juhlaan liittyi hämärä perinne, josta on säilynyt tietoa Varrolla[9] ja Festuksella.[10] Heidän mukaansa Reaten alueelta kotoisin olleet sacranit (Sacrani) karkottivat liguurit ja sikulit Septimontiumin alueelta. Lisäksi Serviukselta löytyy kohta,[11] jossa todetaan, että sikulit asuttivat aikoinaan Rooman aluetta, kunnes liguurit karkottivat heidät, ja sacranit puolestaan karkottivat liguurit. Erään tulkinnan mukaan Numa olisi perustanut juhlan muistamaan näitä perinteitä.[3][12]

Myöhempi merkitys

Serviuksen muuri sulki sisäänsä erilaisen seitsemän kukkulan joukon, jota ajan kuluessa alettiin pitää todellisena Septimontiumina. Siihen kuluivat Rooman klassiset seitsemän kukkulaa, Quirinalis, Viminalis, Esquilinus, Caelius, Aventinus, Capitolium ja Palatium.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Septimontium”, Antiikin käsikirja, s. 518. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Platner, Samuel Ball & Ashby, Thomas: ”Septimontium”, A Topographical Dictionary of Ancient Rome. London: Humphrey Milford. Oxford University Press, 1929. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Smith, William: ”Roma”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ a b Lewis, Charlton T. & Short, Charles: Septĭmontĭum A Latin Dictionary. 1879. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  5. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Domitianus 4.
  6. ↑ Varro: De lingua Latina 5.41: ”Ubi nunc est Roma erat olim Septimontium nominatum ab tot montibus quos postea urbs muris comprehendit” (”Siellä, missä nyt on Rooma, oli aikoinaan Septimontium, joka sai nimensä niistä monista kukkuloista, jotka kaupunki myöhemmin sulki muuriensa sisään.”); vrt. Festus: De verborum significatione 321: ”Sacrani appellati sunt Reate orti qui ex Septimontio Ligures Siculosque exegerunt” (”Sacraneiksi kutsuttiin Reatesta lähtöisin olevia, jotka ajoivat Septimontiumista pois liguurit ja sikelit”).
  7. ↑ Johannes Lyydialainen (Joannes Lydus): De mensibus 4.155: ”ἐν ταύτῃ καὶ ἡ λεγομένη παρ᾽ αὐτῶν Σεπτιμούνδιος ἑορτὴ ἐπιτελεῖτο, τούτεστιν ἡ περίοδος τῆς πόλεως, ὅτι ἐπὶ ἑπτὰ λόφους τὰ τείχη τῆς ῾Ρώμης ἐκτέταταε. ὀνόματα δὲ τούτων: Παλάτιον, ᾿Εσκύλιον, Ταρπήιον, ᾿Αβεντῖνον, Τιβούρτιον, Πραινέστιον, Βιμινάλιον” (”Tässä kaupungissa vietettiin myös niin kutsuttua Septimontium-juhlaa, mikä tarkoittaa kaupungin kiertokulkua, koska Rooman muurit ulottuivat seitsemälle kukkulalle. Näiden nimet olivat: Palatium, Esquilinum, Tarpeium, Aventinum, Tiburtium, Praenestinum ja Viminalium.”).
  8. ↑ Vrt. myös Servius Honoratus, Maurus: Kommentaari Aeneikseen (Ad Aeneid) 6.783: ”Alii dicunt breves septem colliculos a Romulo inclusos qui tamen aliis nominibus appellabantur; alii volunt hos ipsos qui nunc sunt a Romulo inclusos, id est Palatinum, Quirinalem, Aventinum, Caelium, Viminalem, Esquilinum, Ianicularem: alii vero volunt hos quidem fuisse aliis tamen nominibus appellatos” (”Jotkut sanovat, että Romulus ympäröi seitsemän pientä kukkulaa, jotka kuitenkin tunnettiin muilla nimillä; toiset taas väittävät, että hän ympäröi juuri ne kukkulat, jotka nyt ovat olemassa, eli Palatinuksen, Quirinaliksen, Aventinuksen, Caeliuksen, Viminaliksen, Esquilinuksen ja Janiculuksen; toiset puolestaan uskovat, että nämä kukkulat olivat olemassa, mutta niitä kutsuttiin eri nimillä.”).
  9. ↑ Varro: De lingua Latina 5.41.
  10. ↑ Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione, s. 321.
  11. ↑ Servius: Ad Aeneid (In tria Virgilii opera expositio) 11.317.
  12. ↑ Becker, Wilhelm Adolf: Handbuch der römischen Alterthümer, 1843–1868, s. 125.