Shawn Crawford

Tässä artikkelissa puhumme aiheesta Shawn Crawford, aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Shawn Crawford on ollut lukuisten keskustelujen, tutkimusten ja asiantuntijoiden ja suuren yleisön pohdinnan kohteena. Sen merkitys on ylittänyt rajat ja vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin politiikasta populaarikulttuuriin. Tästä syystä on olennaista omistaa aikaa ja huomiota syvälle ymmärtämiseen, mitä Shawn Crawford on, mitkä ovat sen seuraukset ja kuinka sen läsnäolo on muokannut nykymaailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Shawn Crawford:een, jotta voimme valaista sen merkitystä ja sen tuomia haasteita.

Mitalit
Shawn Crawford Berliinin MM-kilpailuissa 2009.
Shawn Crawford Berliinin MM-kilpailuissa 2009.
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Ateena 2004 200 m
Hopeaa Hopeaa Ateena 2004 4×100 m
Hopeaa Hopeaa Peking 2008 200 m
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Edmonton 2001 200 m

Shawn Crawford (s. 14. tammikuuta 1978 Van Wyck, Etelä-Carolina) on yhdysvaltalainen pikajuoksija.[1]

Crawford sijoittui vuonna 1997 kolmanneksi Yhdysvaltain nuorten mestaruuskilpailuissa 100 metrin juoksussa. Seuraavana vuonna hän voitti 200 metrin juoksussa NCAA-mestaruuden. Vuonna 2000 hän teki uuden Yhdysvaltojen sisäratojen ennätyksen 200 metrillä voittaessaan NCAA-hallimestaruuden ajalla 20,26. Ulkoradoilla hän voitti NCAA-mestaruuden ennätysajallaan 20,09. Seuraavana vuonna Crawford voitti kultaa Lissabonin sisäratojen MM-kisoissa 200 metrillä. Hän voitti samana vuonna Hyvän tahdon kisoissa 200 metriä, pronssia Yhdysvaltain mestaruuskilpailuissa sekä jaetun MM-pronssin Edmontonin ulkoratojen MM-kisoissa. Vuonna 2002 hän voitti Yhdysvaltain sisäratojen mestaruuden 200 metrillä. Hänen samana vuonna juoksemansa 200 metrin aika 19,85 oli vuoden maailmantilaston paras.[2]

Crawford esiintyi tammikuussa 2003 Fox Televisionin ohjelmassa ”Man vs. Beast” juosten seepraa ja kirahvia vastaan. Samana vuonna hän juoksi toiseksi Yhdysvaltain sisäratojen mestaruuskilpailuissa 200 metrillä.[2] Hän karsiutui Birminghamin sisäratojen MM-kisoissa alkuerissä. Kauden lopussa hän sijoittui IAAF:n yleisurheilufinaalissa toiseksi.[1] Vuonna 2004 Crawford vaihtoi valmentajakseen Trevor Grahamin. Hän voitti sinä vuonna maansa sisäratojen mestaruuden 60 metrillä ajalla 6,47 ja saavutti MM-hopeaa Budapestin sisäratojen MM-kisoissa ajalla 6,52. Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa hän juoksi toiseksi 100 metrillä ajalla 9,93 ja voitti 200 metrin karsinnan. Ateenan olympialaisissa hän oli neljäs 100 metrillä, mutta 200 metrillä juoksi olympiavoittoon ennätysajallaan 19,79. Yhdysvallat otti juoksussa kolmoisvoiton. Crawford oli myös mukana Yhdysvaltain joukkueessa 4 × 100 metrin viestijuoksussa, jossa joukkue saavutti olympiahopeaa.[2]

Shawn Crawford (vasemmalla) ja Walter Dix (oikealla) 200 metrin loppukilpailussa olympialaisissa 2008.

Crawford oli vuonna 2005 maansa mestaruuskilpailuissa 100 metrillä toinen ja 200 metrillä kolmas. Helsingin MM-kisoissa hän karsiutui 100 metrin välierissä. Vuonna 2006 hän keskittyi 100 metrin juoksuun ja saavutti siinä maansa mestaruuskilpailuissa hopeaa.[2] Kauden lopussa hän oli IAAF:n yleisurheilufinaalissa seitsemäs.[1] Pekingissä 2008 Crawford voitti olympiahopeaa. Hän tuli neljäntenä maaliin, mutta heti kilpailun jälkeen pronssille sijoittunut yhdysvaltalainen Wallace Spearmon hylättiin ratarikon takia. Kilpailun jälkeen Yhdysvallat teki protestin, sillä videotarkastelun mukaan myös hopealle juossut Alankomaiden Antillien Churandy Martina olisi tehnyt ratarikon. Protesti meni läpi pari tuntia kilpailun jälkeen ja Martinan hylkäyksen jälkeen Crawford nousi hopealle.[3] Myöhemmin Crawford antoi mitalinsa Martinalle. Berliinin MM-kisoissa 2009 hän oli 200 metrin neljäs ajalla 19,89.[1]

Huhtikuussa 2013 Crawford sai kahden vuoden kilpailukiellon laiminlyötyään olinpaikkatietojensa ilmoittamisen kolme kertaa puolentoista vuoden aikana.[4] Crawfordin valmentajan Bob Kerseen mukaan hän oli lopettanut uransa kesällä 2012 Yhdysvaltain olympiakarsintojen jälkeen. Yhdysvaltain yleisurheiluliittoon Crawfordin ilmoitus uransa lopettamisesta oli tullut vuoden 2013 aikana.[5]

Henkilökohtaiset ennätykset

Lähde: IAAF[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Shawn Crawford Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d http://www.usatf.org/athletes/bios/Crawford_Shawn.asp (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Bolt Breaks World Record and Wins Gold Again NYTimes.com. 20. elokuuta 2008. The New York Times Company. Viitattu 20. elokuuta 2008. (englanniksi)
  4. ↑ Pikajuoksun olympiavoittaja kilpailukieltoon testien välttelemisestä yle.fi. 19.4.2013. Yle Urheilu. Viitattu 20.4.2013.
  5. ↑ Sprinter Shawn Crawford suspended 2 years for ‘whereabouts failures;’ coach says he’s retired 18.4.2013. The Washington Post: Associated Press. Viitattu 20.4.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla


Miesten 200 metrin juoksun olympiavoittajat

1900: John Walter Tewksbury | 1904: Archie Hahn | 1908: Bobby Kerr | 1912: Ralph Craig | 1920: Allen Woodring | 1924: Jackson Scholz | 1928: Percy Williams | 1932: Eddie Tolan | 1936: Jesse Owens | 1948: Mel Patton | 1952: Andy Stanfield | 1956: Bobby Joe Morrow | 1960: Livio Berruti | 1964: Henry Carr | 1968: Tommie Smith | 1972: Valeri Borzov  | 1976: Don Quarrie | 1980: Pietro Mennea | 1984: Carl Lewis | 1988: Joe DeLoach | 1992: Mike Marsh | 1996: Michael Johnson | 2000: Konstantinos Kenteris | 2004: Shawn Crawford | 2008: Usain Bolt | 2012: Usain Bolt | 2016: Usain Bolt | 2020: Andre De Grasse | 2024: Letsile Tebogo