Sidney Lumet

Nykymaailmassa Sidney Lumet:stä on tullut yhä enemmän kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten kiinnostava aihe. Sidney Lumet on kiinnittänyt tutkijoiden, aktivistien, poliitikkojen ja tavallisten kansalaisten huomion yhteiskunnallisista vaikutuksistaan ​​terveyteen ja ympäristöön. Kun jatkamme Sidney Lumet:n eri näkökohtien tutkimista, on erittäin tärkeää ymmärtää sen laajuus ja merkitys päivittäisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tarkastelemme lähemmin Sidney Lumet:tä ja sen vaikutusta nykymaailmaamme tarjoamalla arvokasta tietoa ja keskeisiä näkökulmia tästä aiheesta.

Sidney Lumet
Sidney Lumet Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2007.
Sidney Lumet Toronton elokuvajuhlilla vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt25. kesäkuuta 1924
Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat
Kuollut9. huhtikuuta 2011 (86 vuotta)
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Palkinnot

Oscar-palkinto elämäntyöstä 2005
Kultainen karhu 1957
Golden Globe 1976

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sidney Lumet [1] (25. kesäkuuta 1924 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat – 9. huhtikuuta 2011 New York, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja.[2]

Ura

Sidney Lumet oli mukana elokuvien tekemisessä 1930-luvun lopusta lähtien. Hän työskenteli monen suuren elokuvatähden kanssa, mukaan lukien Henry Fonda, Marlon Brando, Lauren Bacall, Ingrid Bergman, Katharine Hepburn, Paul Newman, Sean Connery ja Al Pacino. 40 elokuvaa ohjannut Lumet oli 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimpiä ohjaajia.[3]

Lumet oli neljästi ehdolla parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon saajaksi, elokuvista Valamiesten ratkaisu (1957), Hikinen iltapäivä (1975), Kasvot kuvaruudussa (1976) ja Ratkaisun hetki (1982). Oscar-kunniapalkinnon elämäntyöstään hän sai vuonna 2005.[2][4][5] Hänen tunnetuimpiin ohjauksiinsa kuuluvat myös Pitkän päivän matka yöhön (1962), joka perustuu Eugene O’Neillin kirjoittamaan samannimiseen näytelmään, Serpico – kadun tiikeri (1973) ja Agatha Christien romaaniin perustuva Idän pikajunan arvoitus (1974).

Lumet kirjoitti vuonna 1995 kirjan Elokuvan tekemisestä (Like, 2004, alkuteos: Making Movies), jossa hän kertoo elokuvan tekemisen monista vaiheista.

Yksityiselämä

Sidney Lumet syntyi puolanjuutalaisille siirtolaisvanhemmille Philadelphiassa. Perhe asettui kuitenkin Lower East Siden juutalaiskortteliin New Yorkiin.[6][7] Hän opiskeli Columbian yliopistossa ja palveli Yhdysvaltain armeijassa toisen maailmansodan aikaan.[8][9]

Lumet oli naimisissa neljä kertaa: vuosina 1949–1954 Rita Gamin kanssa, 1956–1963 Gloria Vanderbiltin kanssa, 1963–1978 Gail Lumet Buckleyn kanssa ja vuodesta 1980 eteenpäin Mary Gimbelin kanssa. Hänellä oli kaksi lasta Gail Buckleyn kanssa.

Sidney Lumet sairasti imusolmukesyöpää. Hän oli kuollessaan 86-vuotias.[2]

Valikoitu filmografia

Kirjat

  • Elokuvan tekemisestä, suom. Petri Stenman, Like, 2004 (alkuteos: Making Movies, 1995)

Lähteet

  1. ↑ Fail Safe (1964) Sidney Lumet Audio Commentary YouTube. 30.8.2016. Viitattu 6.3.2022. (Lumet sanoo nimensä heti alussa)
  2. ↑ a b c Berkvist, Robert: Sidney Lumet, Director of American Film Classics, Dies at 86 NYTimes.com. 9.4.2011. Viitattu 9.4.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Elokuvaohjaaja Sidney Lumet on kuollut Yle Uutiset. 10.4.2011.
  4. ↑ Elokuvaohjaaja Sidney Lumet kuoli HS.fi. 9.4.2011. Viitattu 10.4.2011.
  5. ↑ Sidney Lumet Elonetissä.
  6. ↑ By Sidney Lumet | Biography | American Masters | PBS American Masters. 7.12.2016. Viitattu 22.3.2019. (englanniksi)
  7. ↑ John Clark: New York City as Film Set: From Mean Streets to Clean Streets The New York Times. 30.4.2006. Viitattu 22.3.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Obituary: Sidney Lumet bbc.com. 9.4.2011. Viitattu 22.3.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Sidney Lumet | American director Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.3.2019. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Timonen, Lauri: ”Amerikkalaisen neuroosin ytimessä – Sidney Lumetin elokuvat kaltevalla pinnalla”. Filmihullu 2/2006.

Aiheesta muualla