Siirtymätila

Nykymaailmassa Siirtymätila on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten huomion eri aloilla. Politiikasta tieteeseen, viihteen ja teknologian kautta Siirtymätila on asettanut itsensä keskustelu- ja keskustelupisteeksi yhteiskunnassa. Tämä aihe vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään ja on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen pitkän aikavälin vaikutukset ja seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme Siirtymätila:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutukseen populaarikulttuuriin, jotta voimme tarjota kattavan yleiskatsauksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Siirtymätila on energialtaan energiavallin korkeimmalla kohdalla

Siirtymätila eli transitiotila on kemiallisen reaktion reaktiokoordinaatin kohta, jossa atomiryhmällä on suurin Gibbsin energian arvo. Sitä voidaan pitää reagoivien yhdisteiden ja tuotteiden välimuotona. Reaktio voi edetä siirtymätilasta kohti tuotteita tai hajota lähtöaineiksi. Toisinaan siirtymätilaa kutsutaan nimellä aktivoitu kompleksi, joka kuitenkin on IUPACin määritelmän mukaan eri asia. Siirtymätila merkitään kemiallisessa kirjallisuudessa tyypillisesti sijoittamalla se hakasulkeisiin ja merkitsemällä kaksoisristillä ‡.[1][2][3]

Siirtymätilan havaitseminen

Siirtymätila on epävakaa ja hyvin lyhytikäinen. Se kestää yleensä noin 10-14 sekuntia. Siirtymätila ei ole varsinainen molekyyli, koska atomista voi lähteä enemmän sidoksia kuin valenssisäännöt sallisivat ja sidokset eivät välttämättä ole täysin muodostuneita. Siirtymätilaa ei siis voida eristää kuten välituotetta.[2][3] Esimerkkinä alla on bromietaanin ja hydroksidi-ionin välisen S2N-reaktion siirtymätila

Siirtymätiloja voidaan kuitenkin havaita ja tutkia suoraan käyttämällä hyväksi pulssitettua laserspektroskopiaa.[4]

Lähteet

  1. ↑ Transition state IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 318. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0 (englanniksi)
  3. ↑ a b Thomas Engel & Philip Reid: Physical Chemistry, s. 919. Pearson International, 2006. ISBN 978-0-321-64305-6 (englanniksi)
  4. ↑ John C. Polanyi & Ahmed H. Zewail: Direct Observation of the Transition State. Accounts of Chemical Research, 1995, 28. vsk, nro 3, s. 119–132. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)