Silava
Nykyään Silava:stä on tullut erittäin tärkeä aihe kaikilla yhteiskunnan aloilla. Taloudellisista vaikutuksistaan kulttuuriin ja ympäristöön Silava on saavuttanut merkittävän merkityksen ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Siksi on tärkeää syventyä Silava:n tutkimukseen ja analysointiin, jotta ymmärrämme täysin sen vaikutukset ja seuraukset nykyisessä yhteiskunnassamme. Tässä artikkelissa perehdymme Silava:een liittyviin eri näkökohtiin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja sen edustamien haasteiden kohtaamiseen.
Silava on sian nahanalaista rasvaa.[1] Sian elinten ympärillä olevasta rasvasta käytetään nimitystä ihra.[2] Molempia käytetään esimerkiksi laardin valmistamiseen.[3] Termejä ihra ja silava käytetään usein ristiin. Silavaa käytetään ruoanlaitossa ja ruoanlaittovälineiden kuten paistinpannujen käsittelyyn.
Ravintosisältö
Sian selkäsilavan keskimääräinen perusravintoainesisältö 100 grammaa kohti Finelin mukaan[4]:
| Ravintoaine | Määrä / 100 g |
|---|---|
| Proteiini | 1,9 g |
| Rasvahapot: | 94,0 g |
| - tyydyttyneet | 36,4 g |
| - yksittäistyydyttymättömät | 42,0 g |
| - monityydyttymättömät | 14,9 g |
Lähteet
- Lehmusoksa, Ritva & Muurinen, Pirjo: Ruokasanakirja. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5156-7
- Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8
Viitteet
- ↑ Turtia 2009, s. 529.
- ↑ Lehmusoksa 1998, s. 241.
- ↑ Turtia 2009, s. 281.
- ↑ Sian selkäsilava Fineli. Arkistoitu 21.7.2013. Viitattu 18.2.2013.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Silava Wikimedia Commonsissa
