Sillamäe

Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia Sillamäe:n kiehtovaa maailmaa. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan perehdymme kaikkiin Sillamäe:een liittyviin näkökohtiin. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen käytännön sovelluksia ja kuinka se on vaikuttanut ihmiselämän eri osa-alueisiin. Lisäksi tarkastelemme viimeisimpiä Sillamäe:een liittyviä tutkimuksia ja löytöjä sekä alan asiantuntijoiden mielipiteitä. Valmistaudu lähtemään tiedon ja löytöjen matkalle Sillamäe:stä. Älä jää paitsi!

Sillamäen kaupunki
Sillamäe linn
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Koordinaatit: 59°24′N, 27°45′E

Valtio Viro
Maakunta Itä-Virumaa
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Tõnis Kalberg[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 11,88[2] km²
Korkeus 10 m
Väkiluku (1.1.2018) 13 406[2]
 – Väestötiheys 1 128 as./km²
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3









Sillamäen kaupunginhallituksen rakennus

Sillamäe (saks. Sillamäggi) on kaupunki Viron Itä-Virumaan maakunnassa Suomenlahden rannalla. Kaupungin nimi on suomennettuna Sillanmäki. Kaupungissa on runsaat 13 000 asukasta.

Itä-Virumaan maakunnassa on neljä historiallisesti muodostunutta yhteistyöaluetta, joista Sillamäe kuuluu Idaregiooniin.[3] Sen neljällä kunnalla (Narva, Narva-Jõesuu, Sillamäe, Vaivara) on keskinäinen kumppanuussopimus Kotkan–Haminan seudun viiden kunnan (Hamina, Kotka, Miehikkälä, Pyhtää, Virolahti) kanssa.

Historia

Neuvosto­­vallan aikana Sillamäe oli teollisuus­kaupunki, jossa oli kemianteollisuutta ja ennen kaikkea ydinvoimamateriaalien jalostusta, kuten uraanin rikastamista. Sotilaallisen merkityksensä vuoksi se oli yksi Neuvosto­­liiton suljetuista kaupungeista,[4] jonne ulko­puolisilla ei ollut pääsyä. Sillamäen kadut sijaitsivat välittömästi Tallinnan–Leningradin päätien kyljessä eikä sen nimeä tai sijaintia piilotettu kartoilta, vaikka teollisuuden laatu salattiin.[5] Sillamäe oli suljettu vuoteen 1991 asti. Sotateollisuuden työvoimana käytettiin venäläisiä siirtolaisia, sotavankeja ja jopa leningradilaisia kodittomia nuoria.[6] Suuri osa Sillamäen asukkaista on venäläissiirtolaisten jälkeläisiä. Entinen uraanirikastamo tuottaa nykyisin harvinaisia maa­metalleja.

Väestö

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Sillamäen kaupungissa oli 14 252 asukasta, joista 684 (4,8 %) oli virolaisia, 12 468 (87,5 %) venäläisiä ja 1 074 (7,5 %) muita kansallisuuksia.[7]

Matkailu

Maaliskuussa 2006 Sillamäen ja Kotkan välille avattiin matkustajalaivayhteys, jolla liikennöi Narva Linen ropax-tyyppinen M/S Vironia. Yhtiö ilmoitti kuitenkin lokakuussa 2007 päättävänsä liikenteen kannattamattomana.

Muuta

Nokia on Sillamäen suomalainen ystävyyskaupunki.

Lähteet

  1. ↑ Sillamäe linn: Sillamäe linn. Juhtimine sillamae.ee. Viitattu 31.10.2021. (viroksi)
  2. ↑ a b Ühinenud ja kõikide omavalitsuste ülevaade (sh KOV kontaktandmed ja omavalitsusjuhid) (Excel) (Viron kuntien perustietoja valtiovarainministeriön verkkosivuilla) haldusreform.fin.ee. maaliskuu 2018. Viitattu 17.6.2018. (viroksi)
  3. ↑ Ida-Virumaa Omavalitsuste Liit: Ida-Virumaa Omavalitsuste Liidu põhikiri ivol.kovtp.ee. Viitattu 30.10.2021. (viroksi)
  4. ↑ Cornelius Hasselblatt ja Kai Ulrich Müller: Estland, s. 57. Otava. ISBN 951-1-13017-X (ruotsiksi)
  5. ↑ Kartalta pyyhitty Sillamäe Estofennia. Viitattu 31.10.2021.
  6. ↑ Sillamäe Sünnilugu hot.ee. Arkistoitu 31.3.2008. (viroksi)
  7. ↑ RL002: Rahvastik elukoha, soo, vanuserühma ja rahvuse järgi, 31. detsember 2011 Statistikaamet. Viitattu 23.12.2016. (viroksi)

Aiheesta muualla

  • NPM SIlmet AS. Amcham.ee. Arkistoitu 17.6.2018. (englanniksi)
  • Silport Port of Sillamäe. (viroksi) (venäjäksi) (englanniksi)
  • History Sillamäe linn. (englanniksi)