Tämä artikkeli käsittelee Silokuoreet:tä, aihetta, joka on erittäin tärkeä ja merkityksellinen nyky-yhteiskunnassa. Silokuoreet on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla, niin politiikassa, kulttuurissa, tieteessä tai arjessa. Tässä mielessä tavoitteena on analysoida ja keskustella Silokuoreet:een liittyvistä eri näkökohdista tarjoten laajan ja monipuolisen näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja vaikutuksen nykyään. Silokuoreet:n yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme luomaan rikastuttavan ja pohdiskelevan keskustelun, joka edistää tämän tärkeän aiheen ymmärtämistä ja kehitystä.
Silokuoreet | |
---|---|
![]() Atlantinsilokuore (Alepocephalus bairdii) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Argentiniformes |
Heimo: |
Silokuoreet Alepocephalidae Richardson, 1856 |
Katso myös | |
Silokuoreet (Alepocephalidae) on Argentiniformes-lahkoon, eräissä lähteissä kuorekaloihin, kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan niin lämpimistä kuin lauhkeista vesistä kaikista valtameristä.
Silokuoreiden heimoon kuuluu lähteestä riippuen 22–24 sukua ja 60–94 lajia.[1][2][3] Ruumiinrakenteeltaan pitkulaisia, erät lajit ankeriasmaisia. Kooltaan heimon kalat ovat keskikokoisia ja voivat saavuttaa tyypillisesti 60–80 cm:n pituuden. Tyypillisiä piirteitä ovat suomuton ja sileä pää, suuri suu ja silmät, lähellä haarautunutta pyrstöevää sijaitseva selkäevä. Rintaevät ovat pienet tai puuttuvat kokonaan. Eräillä silokuorelajeilla on bioluminoivia elimiä. Väriltään silokuorelajit ovat yleensä tummanruskeita tai mustia, eräillä lajeilla pää on kirkkaan sininen.[1][3][4][5]
Silokuorelajeja tavataan Atlantista, Intian valtameren länsiosista ja Tyynestämerestä. Ne elävät lähellä pohjaa 600–5 000 metrin syvyydessä merenpinnasta. Kalojen ravintoa ovat kalat, äyriäiset, vaippaeläimet ja monisukasmadot.[1][3][5]