Simpukat

Tämän päivän artikkelissa puhumme Simpukat:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Simpukat on asia, joka vaikuttaa moniin ihmisiin eri elämänalueilla, olipa kyse työstä, perheestä, terveydestä tai muista perustavanlaatuisista asioista. Löydämme Simpukat:n tärkeyden sekä sen seuraukset ja mahdolliset ratkaisut. Tämän artikkelin tarkoituksena on valaista Simpukat:tä ja tarjota asiaankuuluvaa tietoa, joka auttaa ymmärtämään tätä aihetta paremmin. Lisäksi kartoitamme erilaisia ​​asiantuntijoiden näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta globaalin ja tasapainoisen näkemyksen aikaansaamiseksi. Lue eteenpäin saadaksesi selville kaiken, mitä sinun tulee tietää Simpukat:stä!

Hakusana ”Simpukka” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Simpukat
Erilaisia simpukoita
Erilaisia simpukoita
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Simpukat
Bivalvia
Linnaeus, 1758[1]
Alaluokat
Katso myös

  Simpukat Wikispeciesissä
  Simpukat Commonsissa

Simpukat (Bivalvia) on kotiloiden jälkeen toiseksi suurin nilviäisluokka, joka kattaa lähes 10 000 elossa olevaa lajia.[2] Simpukoilla ei ole lainkaan päätä, eikä radulaa tai muuta kalustoa ravinnon jauhamiseen, joten useimmat niistä syövät vain pieneliöitä. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös raadonsyöjiä ja joitakin petoja.[3]

Kaikilla simpukoilla on kaksiosainen, saranallinen kuori. Kuori muodostaa kasvaessaan renkaita, joita voidaan käyttää simpukan ikää määritettäessä. Kuorenpuoliskojen alla sijaitsevat vaippaliuskat, jotka erittävät kuoren, ja vaippaliuskojen alla kidusliuskat. Kidusliuskojen välissä on ruumis ja jalka. Simpukat elävät veden pohjalla, usein liejuun kaivautuneena. Ne liikkuvat työntämällä jalkansa kuoren välistä pohjamutaan. Jotkin lajit ovat myös kohtalaisia uimareita. Simpukoilla on yleensä kaksi (joillain lajeilla yksi) suurta lihasta, joilla kuoret suljetaan tiukasti — elävän simpukan kuoren avaaminen vaatii voimaa.

Ravintonsa ja happensa simpukka hankkii imemällä vettä vaippansa putkimaisilla jatkeilla, sifoneilla, jotka on työnnetty pohjaliejun pinnalle. Toisinaan simpukka pitää ruoansulatustaukoja ja sulkee kuorensa tiukasti; se selviää jonkin aikaa hapetta. Hapesta ja ravinnosta suodatettu vesi poistuu hylkyputken kautta. Simpukka voi suodattaa jopa kymmeniä litroja vettä vuorokaudessa. Niinpä simpukkaan kerääntyy paljon ympäristössä olevia myrkkyjä, joten syötävät simpukat on kerättävä puhtailta paikoilta ja lisäksi liotettava puhtaassa vedessä. Samasta syystä simpukat ovat herkkiä vesien likaantumiselle ja happamoitumiselle, mistä syystä ne ovat hyvä väline tutkittaessa veden laatua.[4][5]

Simpukat kehittyivät kambrikaudella, yleistyivät maltillisesti paleotsooisella maailmankaudella ja lisääntyivät lähes räjähdysmäisesti mesotsooisella maailmankaudella.[6]

Luokittelu

Simpukoiden luokittelusta on ollut useita erilaisia näkemyksiä.[7] Viimeaikaisissa tutkimuksissa simpukat on eroteltu kuuteen pääkehityslinjaan, joista suurin on Imparidentia:[8][9]

 Simpukat (Bivalvia) 

Kampakiduksiset (Protobranchia)

Rihmakiduksiset (Pteriomorphia)

Liistakehampaiset (Palaeoheterodonta)

 Erilaishampaiset (Heterodonta) 

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ World Register of Marine Species
  2. ↑ Statistics MolluscaBase. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Bivalvia, Animal Diversity Web 2002
  4. ↑ Nilviäiset (kotilot ja simpukat), happamoitumisen ilmentäjät Ekologista tilaa arvioidaan eliöstön avulla. Ympäristökeskus 2004
  5. ↑ Simpukka paljastaa järviveden kunnon Yle Uutiset
  6. ↑ Bivalves: Characters and Morphology (Arkistoitu – Internet Archive) University of Bristol
  7. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1686. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5
  8. ↑ Gerdol, Marco et al: Immunity in Molluscs: Recognition and Effector Mechanisms, with a Focus on Bivalvia. Teoksessa Cooper, Edwin Lowell (toim.): Advances in Comparative Immunology, s. 226–227. Cham: Spring, 2018. doi:10.1007/978-3-319-76768-0 ISBN 978-3-319-76768-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)
  9. ↑ González, Vanessa L. et al: A phylogenetic backbone for Bivalvia: an RNA-seq approach. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 22.2.2015, 282. vsk, nro 1801, s. 20142332. PubMed:25589608 doi:10.1098/rspb.2014.2332 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.12.2019. (englanniksi)