Sinfonia nro 5 (Sibelius)

Nykymaailmassa Sinfonia nro 5 (Sibelius) on aihe, joka on kiinnittänyt useiden ihmisten huomion eri aloilla. Ajan mittaan tämä aihe on synnyttänyt lukuisia keskusteluja, kiistoja ja tutkimuksia, jotka ovat antaneet meille mahdollisuuden syventää sen merkitystä ja laajuutta. Alun perin Sinfonia nro 5 (Sibelius) on herättänyt uteliaisuutta yhteiskunnassa ja kasvattanut kiinnostusta, joka on johtanut tutkimuksiin ja analyyseihin, joilla pyritään ymmärtämään sen vaikutuksia eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Sinfonia nro 5 (Sibelius):stä ja sen vaikutuksesta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.

Sibelius viidennen sinfonian sävellystyön aikoihin vuonna 1918. Kuva on otettu pian sen jälkeen, kun Sibelius oli kärsinyt Suomen sisällissodan aiheuttamasta elintarvikepulasta samana vuonna.[1]

Jean Sibeliuksen sinfonia nro 5 Es-duuri op. 82 on vuonna 1919 valmistunut kolmiosainen teos sinfoniaorkesterille. Sinfonia on yleisilmeeltään valoisa ja luonnonläheinen ja siten täydellinen vastakohta Sibeliuksen neljännen sinfonian introverttisuudelle. Säveltäjä kirjoitti luomistyön aikana päiväkirjaansa:

”Ikään kuin Isä Jumala olisi viskannut mosaiikinpalasia taivaan permannosta ja pyytänyt minua selvittämään, millainen kuvio on ollut.”[2]

Sibeliuksen itsekritiikki alkoi kuitenkin kasvaa, ja teoksen luomisprosessi oli tuskallinen. Säveltäjä laati teoksesta kolme eri versiota. Ensimmäinen versio valmistui vuonna 1915. Sibelius johti version kantaesityksen 50-vuotisjuhlillaan 8. joulukuuta.[3] Toinen versio valmistui vuonna 1916. Sibelius johti lopullisen version kantaesityksen 24. marraskuuta 1919. Ensimmäisen levytyksen sinfoniasta tekivät Robert Kajanus ja Lontoon sinfoniaorkesteri vuonna 1932. Helsingin kaupunginorkesteri soitti teosta Helsingissä Sibeliuksen kuollessa. Yleisradio radioi konsertin.

Viidennen sinfonian näennäisestä tyylillisestä ongelmattomuudesta huolimatta säveltäjä ei tinkinyt epäsovinnaisuuden tarpeestaan. Ensimmäinen osa alkaa raukeana ja pastoraalisena, mutta keskivaiheilla päädytään lähes hätkähdyttävän modernilta kuulostavaan, jopa György Ligetin kenttätekniikan mieleen tuovaan taitteeseen. Viidettä sinfoniaa pidetään ainutlaatuisena muotorakenteellisista ratkaisuistaan: ensimmäinen ja nopea toinen osa ovat mestarillisesti yhteen sulautettuja. Finaalissa kuullaan yksinkertaisuudessaan nerokas käyrätorvien keinuva teema, joka huipentaa sinfonian suurenmoisella tavalla. Teoksen loppusivuilla Sibelius tarjoaa yllätyksen. Tavanomaisen koodan sijasta 5. sinfonia päättyy täyden sinfoniaorkesterin kuuteen painokkaaseen, tauoilla erotettuun sointuun, jotka kaikuvat kuin avaruuden keskeltä.

Teoksen osat

  1. Tempo molto moderato – Un pochettino allargando al largamente – Poco a poco meno moderato – Allegro moderato (ma poco a poco stretto) – Presto – Più presto
  2. Andante mosso, quasi allegretto – Poco tranquillo – A tempo – Poco a poco stretto – Allargando al tempo tranquillo – Tranquillo – Poco a poco a tempo – Poco a poco stretto – Ritenuto al tempo I – Poco largamente – Tempo I
  3. Allegro molto – Poco a poco meno – A tempo – Misterioso – Un pochettino largamente – Poco più largamente – Largamente assai – Un pochettino stretto

Lähteet

  1. ↑ Mitä Sibelius sanoisi nyt? 150-vuotias säveltäjä kommentoi kieliriitoja ja siirtolaisuutta Helsingin Sanomat. 8.12.2015. Viitattu 3.9.2022.
  2. ↑ Sibelius, Jean: Päiväkirja 1909–1944, s. 277 (10.4.1915). (Toimittanut Fabian Dahlström) Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2015. ISBN 978-951-583-288-7
  3. ↑ Kimmo Pietiläinen: Kansalaiskalenteri 1991, WSOY 1990, s. 84

Kirjallisuutta

  • Hepokoski, James: Sibelius: Symphony No. 5. Cambridge: Cambridge University Press, 1993. ISBN 0-521-40143-7
  • Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. ( Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta tekijän kanssa yhteistyössä suomentanut Erkki Salmenhaara. Toinen painos) Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10417-9
Jean Sibeliuksen sinfoniat