Siniša Mihajlović

Nykymaailmassa Siniša Mihajlović on aihe, joka on saanut suuren merkityksen eri alueilla. Olipa kyseessä teknologian, terveydenhuollon, koulutuksen tai yhteiskunnan alalla yleensä, Siniša Mihajlović on kiinnittänyt niin asiantuntijoiden kuin kansalaisten huomion. Sen vaikutus on ollut niin merkittävä, että sen vaikutukset ja seuraukset on analysoitava perusteellisesti nyt ja tulevaisuudessa. Tässä artikkelissa perehdymme Siniša Mihajlović:een ymmärtääksemme sen tärkeyden ja eri näkökulmia tähän aiheeseen. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä, mukaan lukien sen mahdolliset haasteet ja edut, Siniša Mihajlović on aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa tänään.

Siniša Mihajlović
Henkilötiedot
Koko nimi Siniša Mihajlović
Syntymäaika 20. helmikuuta 1969
Syntymäpaikka Vukovar, Kroatian sosialistinen tasavalta, Jugoslavia
Kuolinaika 16. joulukuuta 2022 (53 vuotta)
Pelipaikka puolustaja
Pituus 185 cm
Seura
Seura -
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1986–1988 Jugoslavia HNK Borovo 37 (4)
1988–1990 Jugoslavia FK Vojvodina 73 (19)
1990–1992 Jugoslavia Belgradin Punainen Tähti 38 (9)
1992–1994 Italia AS Roma 54 (1)
1994–1998 Italia UC Sampdoria 110 (12)
1998–2004 Italia SS Lazio 126 (20)
2004–2006 Italia Internazionale 25 (5)
Maajoukkue
1991–2003 JugoslaviaSerbia ja Montenegro Jugoslavia 63 (10)
Valmennusura
2006–2008 Italia Internazionale (apuv.)
2008–2009 Italia Bologna FC
2009–2010 Italia Calcio Catania
2010–2011 Italia ACF Fiorentina
2012–2013 Serbia
2013–2015 Italia UC Sampdoria
2015–2016 Italia AC Milan
2016–2018 Italia Torino FC
2018 Portugali Sporting CP
2019–2022 Italia Bologna FC

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Siniša Mihajlović (serb. Синиша Михајловић; 20. helmikuuta 1969 Vukovar – 16. joulukuuta 2022[1]) oli serbialainen jalkapallovalmentaja ja keskuspuolustaja. Tammikuusta 2019 syyskuuhun 2022 hän toimi Bolognan päävalmentajana.

Mihajlović tunnettiin vasenjalkaisena vapaapotkuspesialistina. Mihajlović teki Serie A:ssa 28 vapaapotkumaalia, joka oli ennätys ennen Andrea Pirlon päästyä samoihin lukemiin 2015.[2]

Hän kuoli joulukuussa 2022 sairastettuaan pitkään leukemiaa.[1].

Ura pelaajana

Seuratasolla Mihajlović pelasi Jugoslavian pääsarjassa viisi kautta, joiden aikana kertyi 111 ottelua ja 28 maalia Vojvodina Novi Sadissa (1988–1991) ja Punaisessa tähdessä (1990–1992). Vuonna 1992 hän siirtyi Italian Serie A:han. Hän pelasi Italiassa Romassa (1992–1994), Sampdoriassa (1994–1998), Laziossa (1998–2004) ja Interissä (2004–2006).

Maajoukkueessa Mihajlović pelasi 63 ottelua ja teki 10 maalia.

Pelaajana Mihajlović oli erittäin temperamenttinen ja herätti tunteita laidasta laitaan. Kovan, tarkan ja kierteisen potkun lisäksi hänet tunnettiin likaisesta pelityylistään. Hänelle langetettiin kahden ottelun mittainen pelikielto vuonna 2000 hänen herjattua rasistisesti Mestarien liigan ottelussa Lazio–Arsenal senegalilaissyntyistä Patrick Vieiraa. Hän myös syljeskeli kanssapelaajiensa päälle ja keräsi huomattavan määrän varoituksia sekä ulosajoja. Ottelussa Suomea vastaan kesällä 2003 hän sai suoran punaisen kortin työnnettyään Mikael Forssellin maahan.

Saavutukset pelaajana

Ura valmentajana

Helmikuussa 2006 Mihajlović ilmoitti lopettavansa kauden jälkeen keväällä. Ura jalkapallon parissa kuitenkin jatkui hänen siirryttyään Roberto Mancinin apulaisvalmentajaksi FC Internazionale Milanon organisaatiossa. Yhdessä Mancinin kanssa Mihajlović luotsasi Internazionalen kahteen perättäiseen Serie A:n voittoon. Hän sai Mancinin tavoin potkut toukokuussa 2008.

Marraskuussa 2008 Mihajlović palasi valmennustehtäviin siirtyen Serie A:n hännille juuttuneen Bologna FC:n päävalmentajaksi. [3]

Mihajlovićin ura Bolognassa alkoi hyvin, mutta kauden vanhetessa suoritustaso putosi jälleen alkukauden tasolle. Mihajlovićin lopulliseksi kohtaloksi koitui 1–4-tappio suoran putoajan paikalla keikkuneelle AC Sienalle ja serbi sai potkut huhtikuun puolivälissä 2009. [4]

Joulukuun alussa 2009 Mihajlović palasi valmennustehtäviin, kun Serie A:n putoamiskamppailuun vajonnut Calcio Catania palkkasi hänet valmentajakseen. [5] Mihajlovićin johdolla Catania pelasi hyvän kevätkauden ja sijoittui lopulta kolmanneksitoista välttäen putoamisen 10 pisteen erolla. Kauden jälkeen Mihajlović jätti yllättäen seuran. Huhuttiin, että hän siirtyisi FC Internazionale Milanon päävalmentajaksi mikäli José Mourinho jättää joukkueen. [6] Pian Cataniasta lähtönsä jälkeen kuitenkin uutisoitiin, että hän siirtyy ACF Fiorentinan päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella. [7]

Mihajlovićin ensimmäisellä valmennuskaudellaan Fiorentinassa joukkue sijoittui yhdeksänneksi. Kaudella 2011–2012 hän sai potkut kymmenen ottelun jälkeen, kun Fiorentina oli kolmella voitollaan vasta 12:ntena. Mihajlovićin korvaajaksi nimettiin Delio Rossi.[8]

Huhtikuussa 2012 Mihajlović palasi valmennustehtäviin Serbian maajoukkueen uutena päävalmentajana. [9] Mihajlovićin tavoitteena oli johdattaa Serbia MM-kisoihin 2014. Karsinnat sujuivat kuitenkin heikosti ja Serbia jäi karsintalohkonsa kolmanneksi häviten lohkovoittaja Belgialle 12 pisteellä. Jatkokarsintapaikkakin jäi kolmen pisteen päähän. Marraskuun puolivälissä 2013 Mihajlović jätti Serbian maajoukkueen ja siirtyi Serie A:n putoamiskamppailuun ajautuneen UC Sampdorian päävalmentajaksi. [10] Mihajlovićin johdolla Sampdoria paransi otteitaan ja säilytti lopulta helposti sarjapaikkansa Serie A:ssa. Hän teki kauden jälkeen jatkosopimuksen Sampdorian kanssa ja luotsasi seuran kaudella 2014/15 liigassa hienosti seitsemänneksi. Kauden jälkeen Mihajlović ilmoitti, ettei jatka päävalmentajana kauden jälkeen. [11]

Kesäkuun puolivälissä AC Milan teki kaksivuotisen sopimuksen Mihajlovićin kanssa.[12] Milanin liigakausi alkoi Mihajlovićin alaisuudessa takkuillen, kun joukkue hävisi syksyllä muun muassa ACF Fiorentinaalle ja paikallisvastustaja Interille. Kauden vanhetessa joukkue paransi otteitaan tammi-helmikuussa joukkue pelasi 12 ottelua ilman tappioita. Mestaruustaistelussa Milan joutui kuitenkin takaa-ajajaksi ja kevään edetessä seura juuttui tappioputkeen ja liigan kuudenneksi. Seurajohdon tyytymättömyys Mihajlovićia kohtaan kasvoi, eikä serbialaista pelastanut lopulta edes Milanin luotsaaminen Coppa Italian finaaliin. Hän sai potkut tehtävistään 12. huhtikuuta 2016.[13]

Toukokuussa 2016 Mihajlović allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Torino FC:n kanssa.[14] Hän sai potkut 4. tammikuuta 2018.[15]

Kesäkuussa 2018 Mihajlovićista tuli Portugalin liigan Sportingin päävalmentaja. Hän siirtyi seuran peräsimeen vaikeassa tilanteessa, sillä yhdeksän avainpelaajaa oli ilmoittanut jättävänsä seuran toukokuussa tapahtuneen fanien pelaajiin ja henkilöstöön kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen.[16] Sportingin uusi puheenjohtaja erotti Mihajlovićin vain yhdeksän päivää tämän nimityksen jälkeen kesäkuun lopussa 2018.[17]

Tammikuussa 2019 Mihajlović palasi Bolognan päävalmentajaksi.[18] Mihajlović luotsasi Bolognaa tukevasti Serie A:n keskikastin seurana. Hänen valmennuskauttaan seurassa varjosti vakava sairastuminen leukemiaan kesällä 2019.[19] Hän jatkoi sairauden vaatimista hoidoista huolimatta Bolognan päävalmentajana. Kaudella 2022/23 Bolognan menestys oli kuitenkin vaisua ja lopulta seurajohto erotti hänet syyskuussa 2022.[20]

Lähteet

  1. ↑ a b STT: Serbian jalkapallosuuruus Sinisa Mihajlovic kuoli 53-vuotiaana satakunnankansa.fi. Viitattu 16.12.2022.
  2. ↑ Rob Smyth: The Joy of Six: free-kick specialists 28.8.2009. The Guardian. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Arrigoni geht, Mihajlovic kommt
  4. ↑ Papadopulo löst Mihajlovic ab
  5. ↑ Mihajlovic coacht Catania
  6. ↑ Mihajlovic ist frei - Ersetzt er Mourinho?
  7. ↑ Mihajlovic übernimmt die Fiorentina
  8. ↑ Fiorentina erotti Sinisa Mihajlovicin YLE Urheilu. 7.11.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 8.11.2011.
  9. ↑ Mihajlovic futur sélectionneur L'Equipe. 12.4.2012. L'Equipe. Viitattu 13.4.2012.
  10. ↑ Mihajlovic tauscht Serbien mit Sampdoria Kicker.de. 16.11.2013. Kicker.de. Viitattu 17.11.2013.
  11. ↑ Lettera aperta di Sinisa Mihajlovic: «Arrivederci Samp, resterai casa mia» Sampdoria. 1.6.2015. Sampdoria.it. Viitattu 7.6.2015.
  12. ↑ AC Milan serbialaisen luotsin komentoon YLE. 16.6.2015. yle.fi. Arkistoitu 17.6.2015. Viitattu 16.6.2015.
  13. ↑ Sinisa Mihajlovic sacked as coach of Milan and replaced by youth coach The Guardian. 12.4.2016. theguardian.com. Viitattu 12.4.2016.
  14. ↑ Official: Miha in, Ventura out at Torino Football Italia. 25.5.2016. Football Italia. Viitattu 1.6.2016.
  15. ↑ Official: Torino sack Mihajlovic Football Italia. 4.1.2018. Football Italia. Viitattu 21.1.2018.
  16. ↑ Sinisa Mihajlovic named new boss of troubled Sporting Lisbon ESPN. 19.6.2018. Viitattu 20.6.2018.
  17. ↑ Sporting crisis deepens as Sinisa Mihajlovic sacked after nine days The Guardian. 28.6.2018. Viitattu 30.7.2018.
  18. ↑ Filippo Inzaghi replaced by Sinisa Mihajlovic as Bologna manager BBC Sport. 28.1.2019. BBC. Viitattu 29.1.2019.
  19. ↑ Bologna head coach Sinisa Mihajlovic diagnosed with 'acute leukaemia' The Guardian. 13.7.2019. Viitattu 18.12.2022.
  20. ↑ Soccer-Mihajlovic sacked as Bologna manager The Guardian. 6.9.2022. Viitattu 18.12.2022.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Daniele Arrigoni
Filippo Inzaghi 		Bologna FC:n päävalmentaja
11/2008–4/2009
1/2019–9/2022 		Seuraaja:
Giuseppe Papadopoulo
Thiago Motta
Edeltäjä:
Gianluca Atzori 		Calcio Catanian päävalmentaja
12/2009–2010 		Seuraaja:
Marco Giampaolo
Edeltäjä:
Cesare Prandelli 		ACF Fiorentinan päävalmentaja
2010–11/2011 		Seuraaja:
Delio Rossi
Edeltäjä:
Vladimir Petrović 		Serbian maajoukkueen päävalmentaja
4/2012–11/2013 		Seuraaja:
Ljubinko Drulović
Edeltäjä:
Delio Rossi 		UC Sampdorian päävalmentaja
11/2013–2015 		Seuraaja:
Walter Zenga
Edeltäjä:
Filippo Inzaghi 		AC Milanin päävalmentaja
2015–4/2016 		Seuraaja:
Cristian Brocchi
Edeltäjä:
Giampiero Ventura 		Torino FC:n päävalmentaja
2016–1/2018 		Seuraaja:
Walter Mazzarri
Edeltäjä:
Jorge Jesus 		Sportingin päävalmentaja
6/2018 		Seuraaja:
José Peseiro
Jugoslavian joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 1998

1 Kralj 2 Mirković 3 Đorović 4 Jokanović 5 Đukić 6 Brnović 7 Jugović 8 Savićević 9 Mijatović 10 Stojković 11 Mihajlović 12 Leković 13 Komljenović 14 Saveljić 15 Drulović 16 Petrović 17 Milošević 18 Govedarica 19 Stević 20 Stanković 21 Ognjenović 22 Kovačević Valmentaja Santrač