Tässä artikkelissa tutkimme Sirkka Valjakka:n kiehtovaa maailmaa ja käsittelemme sen monia puolia ja näkökohtia täydellisestä ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Sirkka Valjakka on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohde muinaisista ajoista lähtien, ja sen vaikutus on ylittänyt rajat ja kulttuurit. Näillä linjoilla perehdymme Sirkka Valjakka:n sisältämiin vivahteisiin ja salaisuuksiin tarjoten lukijalle mahdollisuuden hankkia syvällistä ja rikastuttavaa tietoa tästä aiheesta. Sirkka Valjakka on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen, ja tämän artikkelin avulla pyrimme selvittämään sen mysteerit ja selvittämään sen vaikutuksen nykypäivän yhteiskuntaan.
Sirkka Eine Valjakka (o.s. Ojala; 9. heinäkuuta 1913 Lahti – 3. toukokuuta 1996 Jyväskylä)[1][2] oli suomalainen museonjohtaja ja kansanperinteen tutkija, joka toimi Keski-Suomen museon hoitajana ja johtajana vuosina 1949–1978. Hän osallistui myös Jyväskylän kunnallispolitiikkaan ja laati teoksia Jyväskylän rakennushistoriasta.
Valjakan isä oli Keski-Suomen museon ensimmäinen museonhoitaja, Jyväskylän seminaarin lehtori Toivo Ojala,[1][3] ja äiti kansakoulunopettaja Eine Matilda Avenius. Sirkka Valjakan puolisona oli vuodesta 1941 opetusneuvos Urho Valjakka.[1] Valjakka kirjoitti ylioppilaaksi Porissa vuonna 1934 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1940, maisteriksi 1950 ja lisensiaatiksi 1970.[1][2] Sota-aikana hän oli lottana.[2] Hän tutki kansanperinnettä Keskisuomalaisen Osakunnan kotiseuturetkillä sekä suomensukuisten kansojen kulttuuria.[3] Hänen lisensiaattitutkimuksensa vuodelta 1970 käsittelee Jyväskylän rakennushistoriaa.[2]
Valjakka toimi Kuopion museon hoitajana vuosina 1947–1949 ja tuli Jyväskylän museon hoitajaksi sekä museoyhdistyksen sihteeriksi isänsä seuraajana vuonna 1949.[1][4] Museonjohtajan tittelin hän sai vuonna 1960.[3][2] Alvar Aallon arkkitehtitoimisto suunnitteli Keski-Suomen museon vuonna 1961 valmistuneen rakennuksen Valjakan laatiman tilasuunnitelman pohjalta.[4][2] Valjakan kaudella järjestettiin myös käsityöläismuseona toimivien vanhojen rakennusten siirtäminen Keski-Suomen museon tontille ja perustettiin erillinen Pienmäen talomuseo. Hän vaikutti lisäksi päätökseen sijoittaa Suomen kotiteollisuusmuseo Jyväskylään vuonna 1982.[3] Sivutoimisesti Valjakka oli Jyväskylän yliopiston tuntiopettajana vuosina 1957–1974.[2]
Kokoomusta edustanut Valjakka oli Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1957–1968 ja presidentin valitsijamies vuoden 1962 vaaleissa. Hän oli Keski-Suomen maakuntaliiton hallituksen jäsen vuosina 1951–1960, Suomen museoliiton keskushallituksen jäsen vuodesta 1967, Jyväskylä-Seuran hallituksen jäsen vuosina 1955–1978[5], Jyväskylän liike- ja virkanaisten liiton puheenjohtaja vuosina 1951–1961 ja Suomen soroptimistiunionin presidentti vuosina 1966–1968.[1] Vuodesta 1991 hän oli Suomen museoliiton kunniajäsen.[6]
Valjakka osallistui Keski-Suomen maakuntahengen ja kulttuurielämän kehittämiseen.[2] Hän kuului kilpailulautakuntaan, joka valitsi Keski-Suomen vaakunan vuonna 1951.[7] Hänelle myönnettiin vuonna 1982 Jyväskylä-mitali.[8]
Valjakka kirjoitti myös useita lukuja 1940–1980-luvulla julkaistun Keski-Suomi-tietokirjasarjan eri osiin.