Sonderkommando (tuhoamisleiri)

Sonderkommando (tuhoamisleiri) on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tämä aihe on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena löydöstä sen vaikutuksiin yhteiskunnassa. Vuosien varrella Sonderkommando (tuhoamisleiri) on kehittynyt ja vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme sen merkitystä ja merkitystä tänään sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Epäilemättä Sonderkommando (tuhoamisleiri) on edelleen tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön kiinnostava aihe, ja sen laajuuden ja vaikutusten ymmärtäminen on välttämätöntä.

Sonderkommandon yksikkö 1005:n jäsenet poseeraavat luunmurskauskoneen vieressä Janowskan keskitysleirillä.

Sonderkommandot olivat toisessa maailmansodassa natsi-Saksan perustamilla tuhoamisleireillä vankiryhmiä, joiden tehtävänä oli avustaa toisten vankien tappamisessa. Sonderkommandot eivät osallistuneet suoraan tappamiseen, vaan he saattoivat uhrit kaasukammioihin, tyhjensivät kammiot kaasutuksen jälkeen ja hoitivat ruumiiden hävittämisen. Suostuminen tehtävään merkitsi muutamaa kuukautta enemmän elinaikaa – ja huomattavasti parempaa ruokaa: suurempia leipäannoksia ja vahvempaa keittoa, joskus jopa vähän lihaakin.

Tietyn ajan kuluttua jokainen Sonderkommando-ryhmä tapettiin.[1] Tavallinen elinaika oli kaksi kuukautta. He johtivat myös kapinaa Treblinkassa ja Auschwitzissa. Vain pieni osa sonderkommandoihin kuuluneista selvisi hengissä.

Lähteet

  1. ↑ Charles Coward: Minun yksityinen sotani; artikkelisarja APU-lehdessä keväällä 1963

Kirjallisuutta

  • Venezia, Shlomo: Sonderkommando: Tarinani Auschwitzista. ((Sonderkommando: Dans l’enfer des chambres à gaz, 2007.) Shlomo Venezia Béatrice Prasquierin haastattelemana. Suomentanut Lotta Toivanen) Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0059-9

Aiheesta muualla