Tämä artikkeli käsittelee Sopimussotilas:tä, aihetta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime aikoina. Sopimussotilas on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa ja merkityksensä vuoksi yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kautta historian Sopimussotilas on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on synnyttänyt erilaisia tulkintoja ja lähestymistapoja tähän aiheeseen. Tässä mielessä on tärkeää analysoida Sopimussotilas:tä useista näkökulmista, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja vaikutus eri alueilla. Siksi tämä artikkeli esitetään, jonka tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys Sopimussotilas:stä ja tarjota olennaista tietoa lukijalle, joka on kiinnostunut syventymään tähän kiehtovaan aiheeseen.
Sopimussotilas on vuonna 1999 käyttöön otettu Suomen puolustusvoimien sotilasvirka, jonka tarkoituksena on tuottaa ammattitaitoista reserviä. Sopimussotilaan tehtävät määräytyvät pitkälti palveluspaikan mukaan.[1] Perusyksiköissä heidän tehtävänsä on auttaa kantahenkilökuntaa koulutusten ja harjoitusten pitämisessä. Lisäksi heitä on muun muassa vartiopäällikköinä ja teknisissä erikoistehtävissä. Myös EU-valmiusjoukkoon kouluttautuvat ovat sopimussotilaita.
Työsopimus on tyypiltään määräaikainen ja kestoltaan yleensä enintään yksi vuosi. Vuonna 2022 Puolustusvoimat vahvisti määräaikaisen muutoksen, jonka perusteella työsopimusta voidaan jatkaa aina kahteen vuoteen asti.[1]
Sopimussotilaat palvelevat reservin arvonsa mukaan, siis aliupseerikurssin suorittaneet alikersantin, kersantin tai ylikersantin palvelusarvossa ja reserviupseerikurssin käyneet vänrikin/aliluutnantin palvelusarvossa (ennen v. 2007 ylikersantin). Miehistökoulutuksen saaneet ovat korpraaleja tai ylimatruuseja.